Viiden viikon kisaputki
  Tolppa Purjelennon MM-kisojen tiedotuksessa 15.7.2014vh
VAUHTIA SM:STÄ

Tolpan yksihenkisen toimituksen kisarupeama alkoi tiedottamisen harjoittelulla Räyskälän SM:n aikana ja jatkui viikon tauon jälkeen MM:ssä.  Tauko oli sikäli nimellinen, että ajatukset tahtoivat pyöriä saman asian ympärillä myös väliviikon, jos ei muussa niin työkalujen säädössä.  Vanha kunnon XP:n aika oli ohi, uusissa Windowseissa oli piirteitä, jotka eivät miellyttäneet, joten piti kokeilla taas Mäkkiä, josko se tällä kerralla istuisi käteen.
        Mäkin käyttöönotto jäi turhan myöhään, myönnetään, vaikka laite oli hankittu hyvissä ajoin.  Olin arastellut siihen siirtymistä ja ajatellut, että selviän molemmat kisat vanhalla Seiska-

käyttöisellä läppärillä.  Olisin selvinnytkin, mutta kaksi laitetta ei loppujen lopuksi





TIEDOTTEITA VAIKKA VESISATEESTA


Kisatiedotteiden jatkuvana ongelmana on se, että tulosten saaminen tahtoo mennä pitkälle iltaan, mikä on liian myöhään lehtien toimittamista ajatellen.  Loppujen lopuksi päädyimme siihen käytäntöön, että päivästä tehtiin kaksi tiedotetta, ensin sellainen, jossa ennakoitiin sitä, minkälaista säätä oli tiedossa, minkälaiset tehtävät oli annettu ja mitkä tekijät mahdollisesti tulisivat ratkaisemaan kilpailun kulun.  Illalla piti sitten odottaa tuloksia ja tarkistella, oliko päivä sujunut ennakoidusti vai ei.
        
Onneksi olin tehnyt päiväanalyysejä Tolppaan viime kesänä.  Niistä saadulla harjoituksella kisatiedotteiden kirjoittamisessa sinällään ei ollut suurempaa ongelmaa.  Tolpan jutut oli kuitenkin tehty purjelentäjiä silmällä pitäen, kun taas lehdistötiedotteita piti lajiin vihkiytymättömänkin ymmärtää.  Tiedotteiden piti kertoa jotain siitä, mistä purjelentokilpailuissa ylipäätään oli kyse ja minkälainen mikin päivä tässä mielessä oli ollut.

https://sites.google.com/site/tolppatolppaglidingcom/ykkoestolppa/viisi-viikkoa-kisatiedotusta/985p6170081saabripil.jpg

Lunta kesäkuussa?  Kyllä, purjelennon ja purjehduksen MM-kisojen aikaan (vuonna 2014 ja 1987) kaikki on mahdollista.

MENIKÖ PERILLE?

Mitä tiedottamisella sitten saavutettiin?  Paikallislehdet Hämeen Sanomat, Aamuposti ja Forssan lehti olivat aktiivisia ja julkaisivat useampiakin juttuja.  Enimmäkseen kaupallisesta ilmailusta kirjoittava verkkolehti Lentoposti oli tässäkin asiassa valppaana ja julkaisi kisoista kolme asiantuntevaa uutista.  Yle Hämeen kautta tiedotusmateriaali saatiin valtakunnalliseenkin tv-jakeluun ja Hesarissa ilmestyi pari juttua kisojen loppupuolella.
         Harmillista kyllä Helsingin sanomien toimitus möhläsi asiansa pahemman

Järjestelyt tehtiin ajan hengen mukaisesti niukoin voimavaroin.  Silti niilläkin saatiin aikaan vaikuttavia hetkiä, kuten vaikkapa FAI:n lipun saapuminen PIK-5:llä.

ORGANISAATION MYSTEERIT

On hieman outoa, että vaikka omana tehtävänä oli tiedottaminen ja kisojen seuraaminen, henkilökohtainen muisto kisoista on, että kisoja käytiin siellä jossain, ja itse istuin pääasiassa milloin missäkin kopissa, saamatta kunnollista tuntumaa sen paremmin kilpailijoihin kuin menossa olevaan lentotoimintaankaan.
        Jos omaksi kokemukseksi jäikin, että kisat jotenkin livahtivat ohi, minun ei toisaalta ollut tarvis nousta aamuseitsemältä ja värjötellä koko päivää kentällä punnituksissa tai koneiden lähettämisessä, tai valvoa puoleen yöhön odottamassa lentojen faileja ja laskemassa tuloksia. 
        Se, että järjestelytyövoimaa puuttui muualtakin kuin tiedotuksesta, näkyi ajoittain selvänä stressaantumisena, varsinkin silloin kun järjestelmät eivät toimineet sillä tavalla kuin piti.  Tältä kannalta muutama välipäivä toisen kisaviikon alkuun toi tervetullutta helpotusta järjestelyorganisaatiolle, eikä kenenkään pinna tainnut kärventyä lopullisesti kisojen aikana.

ollut pahitteeksi, vaikka piuhat olivatkin välillä ristissä (enemmän ehkä päässä kuin työpöydällä).

VERKKOSIVUT TALON PUOLESTA


Jos oli omat valmistelut jääneet viime tippaan, ei voinut välttyä tunteelta että tämä ei ollut kisaorganisaatiossa aivan ainutkertainen ilmiö, ei ainakaan tiedotuksen puolella.  Kisojen näkyvyyttä ei juuri ollut varmistettu etukäteen (jos nyt sellainen ylipäätään on mahdollista), ja kisojen aikana puuttui se kolmas tiedotushenkilö, joka olisi pidellyt lankoja käsissään ja hiillostanut mediaa tulemaan paikalle juttua tekemään.  Taustatukea sentään tuli keskusjärjestön suunnalta ja
hiukan muualtakin, kisojen siinä vaiheessa kun hiljaisuus mediassa alkoi tuntua kiusallisen kaikenkattavalta.
       

MAAJOUKKUEEN SIIVELLE

Ennakkoon olin ajatellut, että tietoja päivän tapahtumista taivaalla olisi parasta kerätä
haastattelemalla sopivia henkilöitä kansainvälisestä kilpailijajoukosta.  Samalla olisi saanut sopivaa kansainvälistä väriä kisajuttuihin.  Muutaman hapuilevan kokeilun perusteella tämä ei osoittautunut kovin tehokkaaksi menetelmäksi.  Koneet olivat nimittäin parkissa luokittain eri puolella kenttää, ja maaliintulon jälkeen olisi pitänyt olla ainakin kolmessa paikassa yhtä aikaa taustoja kyselemässä.
        Hyväksi ratkaisuksi osoittautui lyöttäytyminen Suomen joukkueen omiin briefingeihin ja jälkipuinteihin.  Päivän aikana kuva olosuhteista hahmottui myös joukkueen radioliikennettä seuraamalla.  Kisoissa oli kyllä käytössä myös satelliittiseuranta, mutta se ei missään vaiheessa toiminut sataprosenttisesti, eikä seurattavia ollut tarpeeksi, jotta seurannasta muodostunut mielikuva olisi ollut riittävä.  Jos päivän jälkeen jäi aikaa, arvokasta lisätietoa päivän kulusta (erityisesti reittivalinnoista) sai syöttämällä muutaman valitun lennon SeeYouhun.
       Menevätkö tällaiset tiedotteet perille, on aiheellinen kysymys.  Paremmin tiedotteista tuntuivat uponneen sellaiset, 

Tällaisenakin aamuna kisoissa toiveikkuus heräsi.  Tehtäväksi 150/350 km ja koneet gridiin.

kerran, julkaisten kisaorganisaation tiedotteen toimittajan allekirjoituksella ja jättäen toimittajan varsinaisen jutun julkaisematta.  Tähän verrattuna kisatiedotuksen hetkittäinen sekoilu tuntuu jokseenkin vähäpätöiseltä.
    
    Jalkapallon MM-kisojen hallitsemassa mediassa ja näillä resursseilla toteutettuna julkisuutta tuli kohtalaisesti, vaikka purjelennon harrastajat odottivat varmaan enemmän.  Puhelinkontakteja mediaan olisi varmaan saanut olla enemmän, ja tiedotteiden perillemenostakin jäi omat

epäilynsä.  Ongelmana ei kuitenkaan ollut tiedotteiden lähettäminen joukkopostituksena, vaan joidenkin lehtien

Jos lentosäät olivatkin vain parina päivänä hyvät, juhannusaattona säiden haltija sentään armahti.  Saksalais-argentiinalaistako joukkuehenkeä kokon äärellä?

        Minkälainen prosessi kisojen järjestäminen kokonaisuutena oli, sitä on hieman hankalaa käydä arvioimaan, kun on tullut mukaan myöhäisessä vaiheessa ja seurannut asioita enimmäkseen sivusta. 

PASKAT SÄÄT, HYVÄT KISAT


”Vaikka kisat vietäisiin Saharaan, niiden aikaan sataisi vettä”, lausui Tuntematon Lentäjä kuppilassa ennen kisoja, eikä kovin väärässä ollutkaan.  Ilman lumisateitakin sanoma olisi tullut perille.  Toisaalta ei kannata unohtaa tätä kokemukseen perustuvaa arviota: ”Otetaan mikä tahansa satunnainen periodi Suomen kesässä, viitenä päivänä kymmenestä ei lennetä.”
        Edellä mainittuun nähden kisat pidettiin normaalissa suomalaisessa kesäsäässä.  Vaikka olosuhteet lentopäivinä olisivat saaneet olla paljonkin paremmat, kilpailumielessä saatiin aikaan hyvät kisat.  Kisat olivat sikälikin onnistuneet, että loppuun saatiin muutama kohtalaisen hyvä lentopäivä ja sijoituksista käytiin aitoa kamppailua myös taktiikkamielessä.
        Kilpailun johto teki töitä vaikeissa oloissa ja onnistui työssään hyvin. 
        Kisojen verkkosivuja, sosiaalimediaa ja seurantaa hoitamassa oli kokenut webbihenkilö ja muutama muu virtuaaliguru, joten tämä puoli viestinnästä oli hanskassa.  Oma toimenkuva oli tehdä tiedotteita lehdistölle, ottaa vastaan paikalle tulleet median edustajat ja auttaa verkkosivujen ylläpidossa.  Kun aikai-
sempaa kokemusta kisatiedottamisesta ei ollut, SM:n aikana saadulla kokemuksella piti pärjätä kauden päätapahtumassakin. 

 
 



Mitäkö tein päivän jälkeen.  Pikkusaunalle ei näillä aikatauluilla mitään asiaa, Isolle ehdin joka toinen ilta.  Melkuttimen kierto soveltui pään tyhjentämiseen päivän päätteeksi mainiosti.  Ilman kilpailullisia tavoitteita.


joissa pohdiskeltiin kisatilannetta ja sitä, mihin sijoitukseen tietyillä mielenkiintoisilla kilpailijoilla tulisi olemaan edellytyksiä.  Alkupuolella kisaa tällainen spekulointi on vielä hieman tyhjän päällä, niin kauan kuin kisasuorituksia on vähän eivätkä mielenkiintoiset trendit ole näkyvissä. 
        Olisiko tiedotteita pitänyt kirjoittaa etukäteen enemmän, on tiedotuksen avainkysymys numero kaksi.  Kahden tiedotteen käytännöllä tähän ei ollut suurta tarvetta, sillä ennakkoanalyysin tekoon jäi hyvin aikaa ja tuloksista on jokseenkin mahdotonta kirjoittaa tarkasti, ennen kuin tuloslaskenta ilmoittaa, että tulokset ovat kärjen osalta jokseenkin varmasti lopulliset.  Kun ennakkotekstiä yritettiin, sitä joutui muokkaamaan parhaimmillaan kerran minuutissa, sitä mukaa kuin pisteet muuttuivat.  Koko kirjoituksen johtoajatuskin oli heittää kuperkeikkaa.
        Sitten voi vielä kysyä, mikä on tiedotuksen ja median työnjako, kuka taustoittaa kisat, kuka kisoihin osallistuvat ihmiset.  Tähän kysymykseen vastauksen antamisessa pitää ottaa huomioon käytettävissä olevat resurssit: jos kisaorganisaatiosta puuttui yksi tiedottaja, valtakunnan päälehtikin joutui lähettämään paikalle eläkkeellä olevan taloustoimittajansa.


Hyvä yritys, mutta päivä meni kansainvälisen kanssakäymisen piikkiin.


roskapostisuotimet.  Kun suodattimia säädettiin, viestitkin menivät perille välittömästi eikä seuraavana päivänä.
        Taustatietoa kisojen aikana tuli täysin riittävästi tiedotteiden tarpeisiin. Purjelentäjää ajatellen kuva on kuitenkin täydellinen vasta, kun lentäjät kertovat lennoista itse, sillä toistaiseksi mikään käytettävissä oleva menetelmä ei anna kuvaa siitä, miltä tilanne näyttää taivaalla pilotin silmin.  Olisi vähän sääli, jos tätä näkökulmaa näistä kotikisoista ei saataisi tallennetuksi.  Aika näyttää, saadaanko, ja jos saadaan, missä mediassa se julkaistaan.



Loppu hyvin, kaikki hyvin.  Mitalikin saatiin ja Suomen lippu liehumaan muuhunkin kuin vain kisatankoon.


Viimeisen aamubriefingin lopuksi kisapilotit osoittivat suosiotaan pitkään ja seisaalleen nousten.  Vaikka tässä oli varmaan paljon Heikki Pohjolan persoonan ansiota, kisaorganisaatio kokonaisuudessaankin voi ottaa suosionosoituksista osan itselleen.  Pieni uhraus kisojen eteen ja lopuksi hyvä mieli, tätä tämä huomionosoitus ainakin minulle merkitsi.
        Jos otetaan huomioon se, että kevään aikana yksi järjestelyjen keskeisistä henkilöistä vaihdettiin toiseen, kisaorganisaation venymistä tässä hankalassa tilanteessa voidaan pitää erityisen kunnioitettavana saavutuksena.  Kun henkilövaihdoksesta ei juuri tietoa ole jaettu, siihen on vaikeaa ottaa muuten kantaa, kuin että tällaisten manööverien ajoitusta voisi seuraavalla kerralla miettiä hieman tarkemmin.  Aivan erityiset onnittelut Vesa Airaksiselle, joka joutui hoitelemaan Räyskälä-Säätiön osuutta kohtuuttoman lyhyellä varoitusajalla.