Lentokoulutus turvallisemmaksi YKKÖSTOLPPA 17.11.2013 Matti Huoviala


1. LENTOKOULUTUS TURVALLISEMMAKSI    2. KOULUTUKSEN UUSIA TUULIA
UUSIA TUULIA

Lentoturvallisuus ei valitettavasti periydy, vaan se on rakennettava jokaiselle lennolle erikseen.  EASA:n lentokoulutukseen tuomat uudistukset edellyttävät   kouluttavalta organisaatiolta enemmän  ja tarkempaa ohjeistusta.  Myös vaaditaan turvallisuudenhallintajärjestelmää, jossa erityisen suuren  huomion saa uhkien ja riskien tunnistaminen ja hallitseminen.
        Esimerkkinä uudistusten vaatimista toimista olkoon vaikkapa sen seikan todennäköisyyden ja  seurausten arviointi, että lento-oppilas eksyy yksinlennolla.  Voisiko oppilas eksyessään päätyä jopa  valvottuun ilmatilaan ilman selvitystä?  Nyt edellytetään, että kouluttaja on pyrkinyt, jos ei nyt  kokonaan estämään, ainakin pienentämään tällaisen tilanteen todennäköisyyttä,  laatimalla  esimerkiksi ohjeita yksinlennon suorittamisesta ja määrittelemään yksinlentotehtävälle otolliset  sääolosuhteet.

        Tavoitteena on pienentää epätoivottavien tilanteiden todennäköisyyttä ja suunnitella menetelmiä, joilla tilanteet hoidetaan, jos ne vastaan tulevat.
Purjelentokoulutuksessa ja kaikessa muussakin harrasteilmailussa on paljolti nojattu asioiden hoitamiseen paremmin onnettomuustutkinnan tuottamien analyysien kautta: jotain on tapahtunut ja tapahtuneesta on otettu opiksi.   Koulutuksen uudet tuulet edellyttävät nyt hieman oma-aloitteisuutta turvallisuutta vaarantavien seikkojen tunnistamisessa ja niiden aiheuttamien uhkien minimoimisessa jo ennakkoon.  Puhutaan sellaisista termeistä kuten reaktiivinen ja proaktiivinen toiminta.  Ensimmäinen on virheistä oppimista ja jälkimmäinen on, kärjistäen, mielikuvituksen tuottamiin tilanteisiin valmistautumista.  Joka tapauksessa olisi hyvä, jos kaikkea ei tarvitsisi oppia jonkun tekemän virheen kautta.
        Kouluttaja (lentokoulu) on velvollinen vastaisuudessa arvioimaan toimintansa mahdollisia turvallisuusongelmia ja miettimään niiden todennäköisyyttä ja vakavuutta.  Kaikkia mahdollisia uhkia ei kuitenkaan voida poistaa (lopettamatta lentämistä), joten avainasemassa on ns. hyväksyttävän uhkatason saavuttaminen.  Se konkretisoituu siten, että vakavan vaaran todennäköisyys on saatu riittävän pieneksi ja seuraukset minimoitu riittävälle tasolle.  Mikä tuo taso on, se on kokonaan toinen juttu.  Homman opetus on se, että riskittömäksi ja täysin turvalliseksi ei toimintaa ole mahdollista saada.
        Lentokoulutukseen on siis tulossa eurooppalaisen ilmailuviranomaisen suosiollisella avustuksella uhkien ja riskien hallintamenettely.  Hyvin toteutetussa koulutuksessa tämän menettelyn vaikutukset ulottuvat yksittäiseen koululentoon ja sitä myöten lento-oppilaaseen asti.  Oppilas oppii toivon mukaan itse arvioimaan suunnitellun lennon toteutukseen liittyviä riskejä ja tekemään ratkaisuja, joilla niiden vaikutusta voidaan pienentää ja ehkä jopa koko riskitekijä poistaa.  Silloin lennon turvallisen suorittamisen edellytykset ovat entistä paremmat.  Ehkäpä meillä vanhemman polven ilmailijoillakin voisi olla opittavana uusia temppuja?
RISKIEN MALLINTAMISESTA

Jokainen voi itse aika pienellä vaivalla kantaa kortensa kekoon purjelennon turvallisuuden parantamiseksi.  Omaehtoinen lentoon liittyvä riskikartoitus ja sen perusteella tehtävät toimet havaittujen mahdollisten uhkien poistamiseksi tai minimoimiseksi ovat turvallisuuden parantamiseen pyrkivää toimintaa.  Sitä on jo tehtykin, mutta ei ehkä ihan niin suunnitelmallisesti ja hallitusti kuin olisi ollut toivottavaa.  Ilmailussa yleisesti käytössä olevia riskianalyysimalleja on useita.  Esittelen tässä yhden sellaisen

PAVE-malli jakaa riskin osiin
?    Pilot, lentokunto, osaaminen, kokemus...
?    Aircraft, koneen tekninen kunto, ominaisuudet...
?    enVironment, sää, maasto, lentopaikat, ilmatila...
?    External pressures, aikataulut, kaverit, elämäntilanne..

Mallin käytön ajatuksena olisi ennen lentoa pohtia päivän tilanteen ja ajatellun lentosuorituksen valossa mallissa esitettyjä osa-alueita ja pyrkiä löytämään niistä seikkoja, joihin vaikuttamalla riskit kyseisellä osa-alueella voidaan joko poistaa tai ainakin niiden vaikutusta pienentää.  Käytännössä tämä voisi tarkoittaa vaikkapa koneen kabiinin pesua paremman näkyväisyyden varmistamiseksi tai koneen valitsemista sillä perusteella, mistä tyypistä lentäjällä on enemmän kokemusta ja minkä hänen tällä perusteella voi olettaa hallitsevan paremmin maastolaskuissa.
        Ulkomaankielinen ilmailumaailma tarjoaa paljonkin erilaisilla kirjainlyhenteillä tunnettuja malleja tällaiseen riskien analysointiin.  Pääajatuksena ei ole jonkin mallin käyttö mallin itsensä vuoksi, vaan tietoinen toiminta mahdollisten riskitekijöiden tunnistamiseksi.  Tarkoitus on ennakoida tulevia riskejä, eikä valmistella lentoa vain aikaisempaan onnistuneeseen suoritukseen perustuen.

Mukavia ja hyvin valmisteltuja lentoja kaikille!