Lentokoulutus turvallisemmaksi YKKÖSTOLPPA 17.11.2013 Matti Huoviala


1. LENTOKOULUTUS TURVALLISEMMAKSI    2. KOULUTUKSEN UUSIA TUULIA

 artikkelin kuvat: Kasper Hyppönen
 
TURVALLISUUS ETUSIJALLA?


Turvallisuus ilmailussa koetaan aina jonkinmoiseksi itseisarvoksi ja ilmailuharrastuksen erinomaisuuttakin korostetaan usein tällä seikalla: lentotoiminnassa turvallisuus on aina etusijalla.  Tokihan näin osittain on, eihän kukaan ehdoin tahdoin halua vahingoittaa terveyttään, henkeään tai kerhon kalustoa?  Usein turvalliseksi katsotaan sellainen toiminta jossa onnettomuutta ei vielä ole sattunut.
        Oikeastaan, turvallisuus ei lentotoiminnassa (eikä missään muussakaan toiminnassa) ole sellainen asia, jota suoraan voisi tavoitella ja jonka parantaminen onnistuisi joillain toimenpiteellä.  Yleensä turvallisuus määritellään erilaisten tapahtumien (onnettomuuksien, vaaratilanteiden) määrällä, tiheydellä ja vakavuudella.  Eräällä tavalla turvallisuus käsitteenä on vain raportti toteutuneista tapahtumista.  Turvallisuuden parantaminen on siksi ymmärrettävä proaktiiviseksi työksi, ennalta- ehkäiseväksi toiminnaksi, jonka päämääränä on torjua tietynlaisia tapahtumia .
        Usein väitetään että turvallisuus saavutetaan vain kieltämällä jokin vähemmän turvallinen homma kerta kaikkiaan: ei toimintaa, ei onnettomuuksia?  Tosiasiassa turvallisuutta voi parantaa vain pohtimalla etukäteen, mikä voisi mennä pieleen ja vaikuttamalla siihen. On opittava tunnistamaan riskejä ja hallitsemaan niitä.
KOULUTUKSEN LUONTEESTA

Lentokoulutuksessa Suomessa ei viime aikoina ole isommin sattunut onnettomuuksia, ei varsinkaan purjelennossa. Onko lentokoulutus siis turvallista?
        Lähestytäänpä asiaa sitä kautta, kuinka paljon lentokoulutuksessa on ollut tilanteita, jotka olisivat voineet päättyä huonosti.  Kannattaa muistaa, että koulutustoimintaa on muutakin kuin peruskoulutusta: tyyppikoulutus (nykyisin perehdyttämiskoulutus), matkalentokoulutus, taitolentokoulutus jne. ovat kukin osa jatkokoulutusta.   Koulutuksessa kriittiset vaiheet toistuvat usein, eli lentoonlähtö, hinaus ja laskeutuminen kuuluvat asiaan merkittävässä määrin. Erilaisia häiriötilanteita harjoitellaan myös paljon, muun muassa hinauksen keskeytymisiä, sakkauksia ja epätavallisia lentotiloja.
        Tietysti lennonopettajat ovat valveutuneita ja ovat vakiintuneiden toimintatapojen ja koulutuksen sekä oman taitonsa ansiosta pitäneet huolta näiden harjoitteiden asiallisesta suorittamisesta.  Sen sijaan harjoitteisiin liittyvä turvallisuustarkastelu on kokemukseni mukaan ollut purjelentokoulutuksessa kovin puutteellista.  Sakkauksen harjoittelu olkoon esimerkkinä siitä miten homma hoidetaan.  On vakiintunut käytäntö varmistaa ilmatila ympärillä ja alapuolella sekä huolehtia jostain
minimilentokorkeudesta sakkausliikkeiden harjoitteluun.  Tässä kohtaa helposti voidaan ajatella, että näillä eväillä pääpiirteissään sakkauksia on harjoiteltu maailman sivu ja hyvin on mennyt, eiköhän jatketa tällä samalla hyvin havaitulla linjalle edelleenkin?
        
Mitä muita sakkausharjoitteluun liittyviä riskejä voisi olla ja mitä niille voisi tehdä, jotta ne eivät toteutuisi?  Näitä riskejä voisivat olla koneessa olevat ylimääräiset esineet ja huonosti kiinnitetyt lisäpainot.  Koneen kuormausta ei ehkä ole tarkistettu eikä sen vaikutusta käyttäytymiseen mietitty.  Muu liikenne pitäisi huomioida, kun valitaan sakkausharjoituksille sopivaa aluetta.  Vielä pitäisi sopia tehtävät koneessa harjoitusten aikana ja toiminta siinä tapauksessa, että jotain epätavallista ilmenee, ja määritellä mahdollinen hyppykorkeus, jos kaikki menee pieleen. 
        Lennon valmisteluun siis tulisi käyttää paljon enemmän aikaa ja pohtia asiat läpi systemaattisesti eikä pelkästään todeta, että tällä lennolla opettelemme sakkaukset.