The same procedure as last year?  VISA HIETALAHTI 29.12.2013

Pian on taas se aika, jolloin TV uusii kulttisketsin Yhden hengen illallinen (Dinner for One).  Siinä vanha neiti Sophie illastaa 90:nnen syntymäpäivänsä kunniaksi, lähes yhtä iäkkään kamaripalvelijan Jamesin tarjoillessa.  Illallisen aikana yksi vieraista, Mr. Pommeroy, kohottaa aina omalla vuorollaan maljan uudelle vuodelle, mistä syystä sketsi liitetään Uuden vuoden juhlintaan, vaikka uudella vuodella tarkoitettaneen tässä vain uutta vuotta neiti Sophielle, siis hänen 91:nnettään.
    Neiti Sophien ongelmana on se, että viimeisin syntymäpäivä-vieraista on kuollut jo vuosia aikaisemmin.  Neiti Sophie ei kuitenkaan halua luopua ystäviensä muistosta, ja niin James joutuu, paitsi valmistelemaan illallisen ja palvelemaan, myös esittämään vieraiden roolia.   Illallisvalmisteluja helpottaa se, että kaikki tehdään saman kaavan mukaan kuin edellisenä vuonna: ”The same procedure as last year.” 
    Ei ole vaikeaa aavistaa, mihin se johtaa, että James joutuu pitämään kaikkien neljän vieraan maljapuheet ja tyhjentämään siinä ohessa heidän maljansa.  Sketsin jännite syntyy siitä, miten Jamesin humalatila illallisen mittaan etenee; ja miten hän selviää paikalla myös löhöilevästä kissapedosta.
    Vielä ännännelläkin kerralla katsottuna sketsi onnistuu aina välillä yllättämään ja huvittamaan.  Jos sketsin iskulauseena toimivan ”The same procedure as last year” kuitenkin saa vastauksena asialliseksi tarkoitettuun kysymykseen jostain purjelentoon liittyvästä menettelystä, se ei juuri huvita.  Ja vielä vähemmän, jos vastausta toistetaan useammassa kuin yhdessä yhteydessä.
    Neiti Sophien taustoista kerrotaan myös, että hänen kuvitelluista syntymäpäivävieraistaan viimeinen kuoli jo 25 vuotta sitten.  35 vuoden tauon jälkeen uudelleen purjelennon pariin palanneena on vaikeaa sanoa, millä kohdin ”Tehdään niin kuin viime vuonnakin” –tiedotuskäytäntö on pesiytynyt purjelentoharrastukseen.  Joskus 60- ja 70-luvulla vanhempi lentäjäpolvi oli meidän nuorten mielestä kyllä jotenkin kummallista väkeä (nykyisin käyttäisin ilmausta vahvoja persoonallisuuksia), mutta en muista, että asiallisiin lentämistä koskeviin kysymyksiin olisi milloinkaan vastattu ”Tehdään niin kuin viime vuonnakin.”
  Tulee mieleen, onko yleinen ilmapiiri (vai koskeeko tämä pelkästään Räyskälää?) niin alistunut siihen, että uusia harrastajia ei tule, että voidaan olettaa kaikkien tietävän jo 
kaiken tietämisen arvoisen.  Pahana päivänä saattaa myös ajatella, että ei ole tarkoituskaan, että asioista tiedettäisiin: silloinhan ei pääsisi puskiin mutisemaan ja päivittelemään, että miten se noin hölmösti teki.
    Vaikka pitäisikin tuota viimeistä tulkintaa vain pahantahtoisena piruiluna, perehtymistä Räyskälään toimintaympäristönä ei voi pitää erityisen helppona. Tosin jos tyytyy siihen tavalliseen päivärutiiniin, kone ulos – kone baanalle – parin tunnin keikka – kone halliin – kahvit Cafe 26:ssa – kotiin, ehkä silloin ei tarvitsekaan sen syvällisempää ymmärrystä, miten yhteisö toimii.  Tämä on kuitenkin sikäli sääli, että Räyskälässä, kuten varmaan kaikissa lentokeskuksissa, on paljon erilaista tietämystä ja osaamista, ja vapaaehtoistyötä tehdään kunnioitettavalla antaumuksella.
    Räyskälässä pitäytyäksemme, yksi esimerkki jokseenkin läpinäkymättömästä prosessista on ollut MM-kisojen valmistelu.  Aina välillä saa todeta, että tuosta on metsä kaatunut ja tuossa tehdään ilmeisesti jotain kaivantoa vesijohdotusta varten, mutta mihin tällä kaikella pyritään tai mihin tämä kaikki liittyy, siitä ei saa selvää kuin kyselemällä sopivalta henkilöltä.  Jos sattuu tietämään, kuka se sopiva henkilö kussakin tapauksessa on.
    Ja kaiken läpinäkymättömyyden joukossa valopilkkujakin sentään näkyy, vaikkapa Räyskälä-säätiön hiljan julkistama pitkän tähtäyksen strategia.  Tämä on selvästi askel oikeaan suuntaan, puuttuu vain se, että strategiaa valotettaisiin hieman yleisem-minkin kuin vain yhdessä julkistamistilaisuudessa.  Vaikka strategia on aivan ilmeisesti hioutunut pitkän väännön tuloksena, ei kai sitä sen takia tule pitää lopullisena ja koskemattomana.  Kyllä kentän (ja lajin) tulevaisuus askarruttaa useampaa kuin mitä päältäpäin katsellen voisi luulla; ja kyllä tulevaisuudesta pitäisi voida keskustella avoimesti.
    Edellä mainitussa, kuten muussakin tiedottamisessa, purjelentoilmailijoiden joukko voisi minun mielestäni alkaa relata ja avata kaikkea toimintaan liittyvää hieman paremmin ymmärret-täväksi.  Voisimme täydellä syyllä röyhistää rintaa kaikesta siitä, mitä jo olemme saaneet, ja mitä vielä tulemme saamaan aikai-seksi.  Yhteisöllisyys edellyttää paitsi kykyä ja halua toimia yhteisön hyväksi, myös sen hahmottamista, mitä yhteisöllisyydellä on saatu aikaan ja miten kunkin oma tekeminen tähän yhteisöllisyyteen liittyy.

Näillä mietteillä Tolppa haluaa toivottaa lukijoilleen ja yhteistyö-kumppaneilleen kaikkea sopivasti vuodelle 2014.

Yllä oleva video on täysimittainen ja alkuperäinen saksalaisella TV-kanavalla NDR:llä esitetty versio, saksankielisine esipuheineen.  Jos YouTubeen syötettyjen versioiden määrää voi pitää jonkinlaisena suosion mittana, Dinner for One näyttää pärjänneen vähintään kohtuullisesti.  Suurin osa YouTubeen syötetyistä taitaa olla saman alkuperäisen saksalaisen toistoa, mutta ilman esipuhetta, eli n. 10min 50'.  Sitten on vielä joukko muita teatteriversioita, ja koska Nicholas Sarkozysta ja Angela Merkelistä on tehty jos jonkinlaisia huumorivideoita, niin pitäähän sellainen olla myös Dinner for Onesta.  Tällä haulla saa 2590 osumaa.