Purjelentosään perusteita
   Kristian Roine 29.5.2013

https://sites.google.com/site/tolppagliding/ykkoestolppa/purjelentosaeaen-perusteita/985ppolaaririntama.jpg

SUOMEN ILMASTOTYYPPI
                                         
Suomi kuuluu alueeseen, jossa länsivi­r- ­taukset ovat tyypillisiä.  Virtaukset saavat voimansa ilmamassojen välisestä jyrkästä lämpötilaerosta pohjois-eteläsuunnassa, eli polaaririntamasta.  Polaaririntaman etelä- puolella on lämmin, Keski-Eurooppaan saakka ulottuva keskile­veyksien ilmamassa ja pohjoispuolella kylmä polaarimassa, joka ulottuu aina pohjoisimmille leveyspiireille asti.
    Ilmamassojen rajapinnalle tyypillinen ilmiö on yläkorkeuksien suihkuvirtaus ja ns. barokliininen (eli lämpötilamuutokseen liittyvä) epävakaus, joiden ansiosta



N-NE
.    inversio estää nostojen nousemisen
     ylös
.    koillisesta levittäytyvät stratocumulus-
     tai altocumulus-lautat mahdollisia
.    merituulta etelä- ja länsirannikolla
.    hyvä näkyvyys
.    lämpimin ilmamassa lähellä
     lounaisrannikkoa


ILMAVIRTAUS JA PURJELENTOSÄÄ

Hyvää purjelentosäätä voi tyypillisesti odot- taa polaarisen ilmamassan puolella, kun ilmavirtaus käy lännestä tai luoteesta.  Kyl- mässä ilmamassassa pintalämpötila ei ole kovin korkea, mutta termiikkitoiminta alkaa yleensä aikaisin, se on voimakasta ja kestää pitkälle iltaan.  Koska konvektiolla on tai- pumus olla voimakasta, ylikehittymisen ja lauttaantumisen kannalta olisi suotavaa, että massa olisi kuivaa tai vallitsisi heikko korkeapaine. 


E-SE
.    ukkoset, jotka muodostuvat Venäjän
     puolella ja Baltiassa saattavat kulkeu-
     tua Suomen puolelle
.    korkeapaineessa ilmamassa on stabiilia
     ja termiikki heikkoa
.    etelärannikko jää yleensä selkeäksi
     meriveden kylmyyden seurauksena
.    termiikkitoiminta alkaa myöhään


PAIKALLISIA SÄÄILMIÖITÄ


Etelä-Suomen alueella korkeuserot ovat pieniä ja purjelentosää vaihtelee vain vähän paikallisesti.  Suuret vesialueet, kuten Itämeri ja järvistä suurimmat, ai- heuttavat termiikkiin paikallista heikke-nemistä.  Tämä näkyy tavallisesti selvänä pilvien määrän vähenemisenä. 
    Itämeren rannikkovyöhykkeelle kehittyy merituuli-ilmiö erityisesti silloin, kun heikko virtaus käy maalta merelle (etelärannikolla siis pohjoisesta etelään) ja termiikki on voimakasta.  Merituulirin- tama pysyttelee yleensä lähellä rantavii- vaa, ja siinä pilvikorkeus on selvästi alhaisempi kuin muualla.
    Merituulta hankalampi purjelennon kan- nalta on voimakas virtaus mereltä maalle.  Tällöin merituuli-ilmiötä ei kehity, mutta kylmä ilma levittäytyy tässäkin tapauk- sessa pitkälle sisämaahan, ja myöhään iltapäivällä tai illalla meren vaikutus voi ulottua 50 kilometriinkin rannikolta.
    Eteläisillä ja läntisillä rannikkoalueilla, länsivirtauksessa on yleensä on mahdol- lista lentää lähellä rannikkoa puolen- päivän aikoihin, koska kylmä ilma ei ole vielä virrannut sisämaahan.  Jos

säähäiriöt ovat tavallisia.  Matalapaineet
liikkuvat tavallisimmin läntisen ilmavirtauksen mukana Pohjois-Atlantilta Skandinavian yli Suomeen.  Kesäaikana polaaririntama  usein siirtyy pohjoisemmaksi, tai muodostuu kor- keapaine, ja matalapaineiden vaellus Suomen yli keskeytyy.

    Epävakaan säätyypin vallitessa siihen liit- tyvät matalapaineet liikkuvat kovien tuulien mukana nopeasti Suomen yli Venäjän puolelle, tavallisesti 12-24 tunnissa.  Matalapaineiden väliin muodostuvat kapeat korkean selänteet ovat hyvän purjelentosään aikaa.          
    Jos ilmavirtaus sitä vastoin tulee etelän ja kaakon välistä, virtaus on usein hyvin heikko, ja sen seurauksena matalapaineet liikkuvat turhauttavan hitaasti tai saattavat juuttua paikoilleenkin Suomen kohdalle useaksi päiväksi.  Sen lisäksi etelätuuli tuo usein mukanaan lämmintä ilmaa ja niin muodoin myös heikot olosuhteet termiikin kehittymiselle.  Kaakkoisvirtauksessa sään ennustaminen on myös poikkeuksellisen haastavaa.
    Kesäaikaan korkeapaineet muodostavat kapeita korkean selänteitä, jotka liikkuvat Suomen yli läntisessä ilmavirtauksessa, mutta massiivisempia korkean keskuksia esiintyy


N-NW
.    yleensä erittäin hyvät purjelento-
      olosuhteet ja hyvä näkyvyys
.    lämpimintä etelärannikolla
.    merituulta etelärannikolla
.    ajoittaista lauttaantumista (kosteus +
     inversio) ja ylikehittymistä (kosteus +
     heikko matalapaine)



Sadekuurot kylmässä ilmamassassa ovat tavallisesti pienikokoisia eivätkä välttämättä estä lentämistä.
    Pohjoisen ja idän välinen ilmavirtaus saattaa ajoittain tuottaa ongelmia.  Kylmä koillisesta tuleva polaarinen ilmamassa pysyttelee yleensä hyvin lähellä maanpin- taa.  Tämän ilmamassan päällä on taval- lisesti inversio, 1000 – 1500 metrin korkeudella.  Inversion seurauksena keli on kuivaa, ja stratocumulukseksi levittäytyvä inver­sion alapuolinen kosteuskin on tavallista.


S-SE
.    Purjelentosää ei oleellisesti poikkea
     edellä kuvatusta (E-SE)







kauempana rannikosta esiintyy ylike- hittymistä, mereltä tulevasta kylmästä ilmasta voi olla myös hyötyä.  Vaikka sisä- maassa olisi yhtenäinen lautta, ensim- mäiset pilvet rannikolta katsoen voivat tarjota purjelentokelpoista keliä.
    Suurimmat järvet muodostavat yläpuo-lelleen kylmän ilman taskun.  Näissä tas- kuissa ei esiinny konvektiota, ja tuuli saattaa siirtää taskun paikkaa myötätuulen suuntaan.  Tämä kannattaa huomioida reit- tivalinnoissa suurten järvien läheisyy- dessä.  Myötätuulen puoleinen järvenranta on huonoin mahdollinen valinta, mutta tuulen puoleinen ranta saattaa helpottaa termiikin irtoamista ja termiikki voi ajautua tuulen mukana keskelle järveä.
    Henkilökohtaisesti en 20 vuoteen ole huomannut, että merituuli-ilmiötä kehittyisi järvien ympäristöön.  Teoreettisesti aja- tellen sitä voisi esiintyä, mutta sen mahdollinen hyöty on vähintäänkin kyseenalainen.


MAALAJEISTA

Etelä-Suomen kaksi tärkeintä maalajia ovat moreeni ja savi.  Suhteellisesti ottaen savi pidättelee vettä tehokkaasti ja pysyy näin

myös, ja ne voivat peittää alleen koko Pohjois-Euroopan ja estää matalapaineiden tunkeutumisen alueelle. 
    Tällainen massiivinen korkeapaine voi aikaansaada hyvää purjelentosäätä pariksikin viikoksi kerrallaan.  Parhaimmat edellytykset hyvälle purjelentosäälle vallitsevat silloin, kun korkeapaineen keskus on Norjassa tai Ruotsissa, ja Suomessa vallitsee luoteinen ilmavirtaus.  Korkea kuljettaa Suomeen kuivaa ilmaa ja subsidenssi-inversion, minkä ansiosta pilven alaraja on korkealla eikä ylikehittymisen vaaraa ole.


WGC 2014


Tämä artikkeli on vapaa suomennos Kristian Roineen purjelennon MM-kisoihin osallistuville piloteille kirjoittamasta, Suomen purjelentosäätä käsittelevästä yleisesittelystä. 

Artikkelin havainnekuvat: Petri Takala

Alkuperäinen juttu löytyy täältä




WNW-W
.    purjelentosää ei oleellisesti poikkea
     edellä kuvatusta (N-NW )







Kun ilmavirtaus tulee etelästä, ollaan keski- leveyksien ilmamassan puolella.  Termiikin voimakkuus jää heikommaksi kuin polaari- sessa massassa, ja purjelentokelpoinen sääkin alkaa myöhemmin.  Suuren ilmankosteuden takia pilvien alaraja jää alhaiseksi, mutta pitkätkin lennot ovat silti mahdollisia.  Jos ilman lämpötila 850 mbar korkeudella on yli 10C ja pintalämpötila yli 25C, termiikki on tavallisesti heikohkoa.  Ukkosta esiintyy lämpimässä eteläisessä ilmavirtauksessa yhdistettynä heikkoon matalapaineeseen.



SW
.    jos tuuli on voimakasta, etelä- ja länsi-
     rannikolle ei kehity pilviä; iltapäivällä
     kylmä ilma virtaa sisämaahan
.    usein hyvää purjelentosäätä; yleisin
     tuulensuunta





yleensä kylmempänä, moreeni (sen huo- koinen ja karkea muoto) laskee veden hel- pommin lävitseen ja pysyy lämpimämpänä.
    Moreeni muodostamilla harjuilla kasvaa tyypillisesti mäntyä, ja paikoin hyvillä moree- niesiintymillä kaivetaan soraa.  Sorakuopat ovat useimmiten hyviä termiikin kehittymis- pisteitä.  Hyvät edellytykset nostoille on myös hakkuuaukeilla.  Aukeita on runsaasti, mutta toisaalta läheskään kaikki niistä eivät vedä.
    Routimisominaisuuksiensa ansiosta moree- ni on hyvää rakennusmaata, joten useimmat lentokentät, tiet, rautatiet ja (jostain syystä) kaikki armeijan ammunta-alueet on rakennettu moreenille.  Jos ammunta-alueille vain saa lentää, ne ovat lähes varmoja termiikkialueita.
    Laajimmilla saviesiintymillä on yleensä runsaasti peltoja ja maanviljelystä.  Räyskä- lästä katsoen suurimmat savivaltaiset alueet ovat 30-70 km länteen ja länsilounaaseen.  Peltoja laskeutumista silmällä pitäen on runsaasti ja alueen joet ovat väriltään yleensä ruskehtavia.  Hyvänä purjelentopäivänä maalajien välillä ei ole suurta eroa konvektion kannalta, mutta kun sää on heikkoa, kannattanee välttää termiikin etsimistä pelloilta jokien ympäristöstä.