Kahdentoista maailmanmestaruuden tarinat  YKKÖSTOLPPA 11.3.2013  JYRI RAIVIO 

1. SKY FULL OF HEAT   2. KAIKKIHAN YKÄSTÄ PITÄVÄT   

1. SKY FULL OF HEAT




Puolalainen Sebastian Kawa on eittämättä maailman kaikkien aikojen menes- tyksekkäin kilpa- purjelentäjä.  Hän on voittanut tähän mennessä yhdeksän maailmanmestaruutta ja kolme Euroopan mestaruutta ja näyttää nykyisin voittavan jokaisen kisan, johon osallistuu.
        Irlannissa syntynyt, nykyisin Australiassa asuva George Lee on vahva ehdokas etsittäessä maailman toiseksi menestyneintä kisalentäjää Kawan jälkeen.  Hän voitti kolme avoimen luokan maailmanmestaruutta peräkkäin, ensimmäisen niistä Räyskälässä vuonna 1976.
        Markkinoille on nyt tullut lähes yhtä aikaa molempien herrojen muistelmat.  Kawan kirja on nimeltään Sky Full of Heat (sen kustantaja on puolalainen SCG Kawan kotikylän naapurista Bielsko Bialasta).  Leen kirjan nimeltä Hold Fast to Your Dreams on kustantanut italialainen, uskonnolliseen kirjallisuuteen keskittynyt

Evangelista Media.  Ne kannattaa lukea, sellaisenkin (kuten minun), joka ei enää
edes haaveile suurista voitoista kisatai-vailla.
      
Kawan kirja on joka suhteessa Leen opusta järeämpi.  Se on isokokoinen ja siinä on 342 sivua.  Niistä yli puolet eli rapiat 200 sivua on elämäkertaosuutta.  Loput on opastusta purjelennon ja kisalentämisen saloihin.  Kirjan esipuheen on kirjoittanut muuan Tomasz Kawa, mestarin isä, lääkäri ja itsekin aikoinaan maansa eturivin kisapilotti.
        Kawa täyttää syksyllä 41, joten hän on huolestuttavan harmaantuneessa huippu- lentäjien joukossa vasta nuorukainen.  Hänen ensimmäinen kilpaurheilunsa ei – isän maineesta huolimatta – kuitenkaan ollut purjelento vaan purjehdus, jossa hän oli
maansa junioritiimien kärkimiehiä.  Siirto purjelentoon kävi kuitenkin juoheasti Zar-vuoren purjelentokoulussa.  Kawan perhe asusti samaisen vuoren juurella muutaman kymmenen kilometrin päässä Slovakian (ja Tšekin) rajalta.
        Kawa kävi purjelennon peruskurssin 15-vuotiaana.  Ensimmäinen kisa oli Puolan juniorimestaruuskilpailu 19-vuotiaana.  Kuinka ollakaan, hän voitti.  Seuraavien vuosien uraa hidasti opiskelu isän tavoin lääkäriksi ja Kawa lensi ensimmäisen MM-kisansa hyvin valmistautuneena ”vasta” 26-vuotiaana St. Aubanissa.  Kone ei ollut kovin kilpailukykyinen (AS-W 25) eikä kukaan voi Kawan mielestä pärjätä
paikallisille piloteille Ranskan Merialpeilla.  Hän oli kahdeksas.
       Ensimmäisen maailmanmestaruutensa Kawa voitti maailmanluokassa Nitrassa 2003.  Sen jälkeistä menestystä kuvaa vaikkapa kirjan yhden luvun otsikko: ”Voiko Kawaa voittaa?”  Viimeisin mutta ei varmasti viimeinen mestaruus tuli Argentiinasta viime tammikuulta.
        Kawa kertoo kaikesta tästä ja monesta muustakin asiasta kirjassa, jonka rakenne on erikoinen.  Koko muistelmaosuus on kirjoitettu kysymys-vastaus-tekniikalla.  Lehtijuttuihin se sopii joskus hyvin, mutta on aika outo paksussa kirjassa.
        Silti tekstiä lukee ahmien.  Kawa kertoo omista, huimista kokemuksistaan yksittäisiltä lennoilta.  Hän puhuu valmistautumisesta kisoihin ja toiminnasta kisapaikalla (”oluthanat kiinni!”).  Hän käsittelee laajasti kisalentämisen turvallisuutta ja kritisoi jyrkästi Flarmeja törmäysten estämisvälineinä (vahvistamattoman tiedon mukaan puolalaiset jäävät pois ensi kesän esi-MM-kisoista Räyskälässä Flarm-pakon vuoksi).  Hän pitää Tšekkiä esimerkkimaana uusien lentäjien kouluttamisessa ja valittelee kisojen kalleutta.  Uvalden kisareissu sekoitti pahasti Kawan perheen talouden…
        Keskusteluissa suomalaisten pilottien kanssa on käynyt selväksi, että Kawaa arvostetaan, mutta hänestä ja hänen lentotyylistään ei erityisemmin pidetä.  Sekin on ehkä helppo ymmärtää kirjan lukemisen jälkeen.