Huoltotoiminnasta  PENTTI SAARISTO 19.1.2014

1. HUOLTOTOIMINNAN PERUSTEITA    2. SÄÄDÖSPAKKI

Nykyiset purjekoneet ovat melkoisesti selväpiirteisempiä ja monessa suhteessa helpompia huoltaa kuin aikaisemmin käytössä olleet sekarakenteet.  Sekarakenteiset eivät silti nekään ole poistuneet käytöstä, vaan niillä on vankka vakiintunut käyttäjäkuntansa.
    Olipa kone rakenteeltaan minkälainen hyvänsä, se vaatii huoltoa ja huoltaminen puolestaan ammattitaitoa ja oikeaa asennetta.  Ilman huoltotoimintaa koskevaa määräysviidakkoa ei selvitä, ja kaiken lisäksi ilmailun kansainvälisessä säätelyssä eletään siirtymävaihetta, mikä mutkistaa tilannetta entisestään.
    Huoltotöiden tekijäkin joutuu seuraamaan kolmea säätelijätahoa ja näiden antamia määräyksiä, Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASAa, Suomen Liikenteen turvallisuusvirasto TRAFIa ja tyyppitodistuksen haltijaa (useimmiten koneen valmistaja). 
    Tällä aukeamalla selvitellään huoltotoimintaa yleisellä tasolla, ja säädöspakissa paneudutaan määräyksiin ja niiden hakemiseen seikkaperäisemmin.  Alla oleva luettelo keskeisimmistä säädöksistä on kaiken huoltotoiminnan perusta, mutta ei pidä unohtaa koulutustoimintaa, jolla kohennetaan huoltotoiminnassa tarvittavia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia:

EASAN Huoltotoiminta-asetus N:o 2042/2003 Liite 1: osa M
TRAFIn Ilmailumääräyskokoelma
PEL Lupakirjat
AIR Ilma-alukset ja ilmailuvälineet
ilma-aluksen hyväksytty huolto-ohjelma
ilma-aluksen ajantasaiset huolto-ohjeet


ILMA-ALUKSEN HUOLTAMINEN

Ilma-aluksen lentokelpoisuuden yleisenä edellytyksenä on mm. se, että huolto on tehty huolto-ohjelman mukaisesti ja huollon on suorittanut hyväksytty huoltaja, joko asiaan kuuluvan lupakirjan haltija tai omistajahuoltaja.  Hyväksytty huoltaja voi tehdä pienet vauriokorjaukset huolto-ohjekirjan mukaisesti, mutta suurempiin on haettava lupa viranomaiselta.  Luettelo monimutkaisista huoltotöistä: huoltotoiminta-asetuksen liite I:n osa M, lisäys VII.  Luettelo lentäjäomistajalle sallituista huolloista: lisäys VIII.

KANSALLISEN ILMA-ALUKSEN HUOLTAMINEN

EASAn vastuulla eivät ole liite II -ilma-alukset (mm. ultrat, experimental-koneet ja 1950-luvulla tai aikaisemmin valmistuksesta poistuneet koneet), vaan niiden huoltamisessa noudatetaan kansallisia ilmailumääräyksiä:
    Harrasterakenteisten ilma-alusten rakennusluvan haltija saa tehdä koneensa huollot, muutostyöt ja korjaukset itse mutta suuriin korjauksiin ja huoltoihin on haettava lupa viranomaiselta.  Tätä koskeva ilmailumääräys on AIR M5-3
    Vanhojen tyyppihyväksyttyjen ilma-alusten liite II -koneiden huollossa noudatetaan yleisiä huoltotoimintavaatimuksia.  Tätä koskeva ilmailumääräys on AIR M1-5



EASA ILMA-ALUKSEN HUOLTAMINEN

Suurin osa purjekoneista on EASA:n vastuulla olevia tyyppihyväksyttyjä ilma-aluksia.  Näiden huolto suoritetaan noudattaen EASA:n määräyksiä niin koneen kuin suorittajankin osalta.  Purjekoneita huolletaan useimmiten lentäjäomistajapohjalta, sen mukaisin valtuutuksin ja rajoituksin.  Tätä laajemmissa huolloissa huoltotodisteen voi antaa vain asianmukaisen lupakirjan haltija
    Harrastehuoltaja, jolta kansallisten säädösten mukaan tähän saakka ei ole vaadittu lupakirjaa, voi meneillään olevan siirtymäkauden aikana saada kansallisen lupakirjan, joka voidaan myöhemmin muuntaa EASA-lupa- kirjaksi.  28.9.2015 jälkeen vain EASA-lupakirjat ovat voimassa.

Huoltotoimenpiteet merkitään ilma-aluksen tekniseen kirjanpitoon.  Tekninen kirjanpito tulee avata ennen koneen käyttöönottoa.  Teknistä kirjanpitoa koskevat ohjeet löytyvät ilmailumääräyksistä AIR M1-9 ja
AIR T1- 2 sekä hyväksyttyjen kirjojen ensimmäiseltä sivulta. 
    Teknisellä kirjanpidolla seurataan ja varmennetaan se, että huollot on suoritettu ohjelman mukaisesti ja ne on suorittanut siihen oikeutettu henkilö tai organisaatio.  Tekninen kirjanpito on oltava huollon suorittajan käytettävissä huollon aikana.  Kirjat on säilytettävä niin kauan kun ilma-alus on käytössä ja vielä kaksi vuotta käytöstä poiston jälkeen.
Edellä oleva ei kuitenkaan merkitse muutosta lentäjäomistajahuoltoihin, ja esimerkiksi vuosihuoltoja voivat edelleen varmentaa ne henkilöt, jotka ovat antaneet TRAFIlle harrastehuoltajatietojen keräyslomakkeen.  Ns. Miukun lista on siis voimassa vielä vuoden 2015 jälkeenkin, eikä tähän ole tiedossa muutosta.

HYVÄKSYTYT HUOLTO-OHJEET


EASAN vaatimusten mukaisesti tulee tyyppitodistuksen haltijan ylläpitää huolto-ohjeita, julkaista tarvittavat huoltotiedotteet (Service Bulletin) ja pitää huoltokäsikirja päivitettynä.
    Ilma-aluksen omistaja on vastuussa siitä, että ilma-alus on jatkuvasti lentokelpoinen.  Huoltojen suhteen tämä tarkoittaa mm. sitä, että omistajan on seurattava säätäjätahojen antamia säädöksiä ja pidettävä huolto-ohjelma  ajan tasalla.  Omistajan on siis tarkistettava EASAn julkaisemat lentokelpoisuustiedotteet (AD, airworthiness directive) ja tyyppitodistuksen haltijan antamat huoltotiedotteet ja huoltokäsikirjan ajantasaisuus ennen huoltotöihin ryhtymistä.  Muutokset huolto-ohjelmaan tulee hyväksyttää viranomaisella.
    Omistaja voi huolehtia edellä mainituista tehtävistä itse tai antaa ne ns. G-organisaatiolle.  Jos seuranta on annettu G-organisaatiolle, tämä huolehtii ohjeiden ajantasaisuudesta ja valvoo myös ilma-aluksen jatkuvaa lentokelpoisuutta.







HUOLTOTILAT

Ellei huolto-ohjelmassa ole asetettu vaatimuksia huoltotiloille, huoltotilaa valittaessa tulisi kumminkin huomioida seuraavat seikat:
    Huoltotilan tulisi olla katettu, ja suojattu tuulelta ja kosteudelta.  Tarkoitukseen sopii esim. konehalli.  Työn sujuvuutta ajatellen hallin lämpötila olisi hyvä pitää n. 18C:ssa.
    Tilassa tulee olla tarvittaville työkaluille käyttövoima (sähkö, paineilma).  Huollon suorittajalla on oltava käytössään tarvittavat erikoistyökalut ja mittalaitteet.  Mittalaitteiden on oltava ohjeistuksen mukaisesti kalibroitu, ja huoltaja vastaa kalibroinnista.