FAI, siellä jossain ja kuitenkin aina läsnä KAI MÖNKKÖNEN 4.10.2014

”Historian säilyttäminen, laadun varmistus ja urheiluilmailun tunnettavuuden edistäminen ovat kolme FAI:n perustehtävää” sanoo Visa-Matti Leinikki, FAI:n IT-toimen johtaja.  Ja vain nämä kolme.

Federation Aeronautique Internationale eli FAI, kansallisten ilmailuliittojen kansainvälinen keskusjärjestö, pitää majaansa Lausannessa Sveitsissä.  Visa-Matti Leinikki on purjelentohar- rastuksen Tampereella aloittanut suomalainen, joka on ollut FAI:n toimistossa parisen
 
 
 


JÄSENMAITA, LIITÄNNÄISIÄ, YHTEISTYÖKUMPPANEITA JA KOMISSIOITA

FAI:ssa on jäsenenä tällä hetkellä karvan auki 90 maata tai liittoa.  Määrä on summittainen sen takia, että joillakin mailla on tapana jättää jäsenmaksunsa maksamatta tai organisoitua uudelleen, ja niiden jäsenstatus on välillä voimassa, välillä ei.  Lisäksi FAI:lla on liitännäisjäseninä OSTIV:n kaltaisia harrasteilmailun yhteenliittymiä (OSTIV on kansainvälinen purjelennon tieteellistekninen organisaatio).

Yksi yhteistyösopimuksistaan FAI:lla on Europe Air Sportsin kanssa.  EAS on eurooppalaisten ilmailuliittojen edunvalvonta- ja lobbausorganisaatio, joka ei puutu kilpailu- tai ennätysasioihin vaan keskittyy puhtaasti edunvalvontaan.  

Urheiluilmailun yleiskomissio CASI:n jäsenyyteen ovat itseoikeutettuja lajikomissioiden edustajat tai puheenjohtajat, ja sen lisäksi yleiskokous valitsee siihen kymmenen ns. aktiivista jäsentä.  Sen vastuulla on FAI:n säännöstön (Sporting Coden) yleisen osan ylläpito ja se pitää kokouksiaan tavallisesti yleiskokouksen alla.  Lajikomissiot laativat omat lajisääntönsä yleisen osan antamissa puitteissa.  CASI saattaa myös käsitellä joitain riita-asioita.

Ilmailun eri lajien harrastajien näkövinkkelistä koko toiminnan kivijalka ovat 12 lajikomissiota.  Niissä voi olla nelisenkymmentäkin jäsentä ja kokouksiin ottaa osaa parhaimmillaan yli kolmekymmentä henkeä.  Komissioilla voi olla työryhmiä, joihin kutsutaan asiantuntijoita, kansallisuuteen katsomatta.

Edellisten lisäksi FAI:lla on vielä 7 asiantuntijaryhmää, mm. ilmatilalle, säännöille ja turvallisuudelle, sekä 3 teknistä komissiota, nuoriso- ja kasvatustoiminnalle, ympäristöasioille ja ilmailulääketieteelle. 

Laji- ja teknisissä komissioissa Suomella on miltei poikkeuksetta ollut edustus (edustuspaikka kuuluu kaikille jäsenille), jos lajia Suomessa harrastetaan.  Asiantuntijaryhmät muodostetaan pätevyyden, ei jäsenyyden perusteella.


3/4 TULOISTA JÄSENMAKSUJA

Jäsenet (jäsenmaat, jäsenorganisaatiot) maksavat FAI:lle jäsenmaksuja, joiden suuruus perustuu harrastajamäärään, eikä välttämättä kansallisten liittojen jäsenmääriin.  Löytyy nimittäin maita, joissa tarkkaa jäsenlukua ei tiedä kukaan tai jäsenten määrä on aivan muuta kun harrastajamäärä.  Jäsenmaksun suuruus perustuu kuitenkin merkittävissä määrin kunkin jäsenmaan omaan ilmoitukseen, millä puolestaan on merkitystä FAI:n yleiskokousten äänestyksissä, koska yleiskokousten äänimäärät luokitellaan harrastajamäärien mukaan.  Jäsenmaat voivat ilmoittaa todellista suurempia tai pienempiä harrastajalukuja, sen mukaan mihin niillä on jäsenmaksuissa varaa.

Suomen maksu FAI:lle vuonna 2013 oli 18 360 CHF (pyöreästi 15 000 euroa), USA:n (suurimman maksajan) karvan auki 100 000 CHF.  Kakkosluokassa tulevat Ranska ja kolmosessa Saksa, Venäjä, Iso Britannia ja Sveitsi.  Torinon World Air Games:n seurauksena Italia hakeutui pariksi vuodeksi maksuluokkaan 1, millä se halusi hyvittää tapahtuman aiheuttamia tappioita.  Suomi on luokassa 5 kuudella äänellä kun USA:lla ääniä on 32.

FAI:n vuosibudjetti on luokkaa 1 600 000 CHF, jonka tulopuolesta jäsenmaksut muodostavat valtaosan, vajaat 1 150 000 CHF.  Vuoden 2012 yleiskokouksessa esitetyistä dokumenteista käy ilmi, että varallisuutta FAI:lla oli yhteensä noin 2 500 000 CHF.  Tämän lisäksi organisaatiolla on omistuksessaan toimistokiinteistö, jonka kirjanpitoarvo on reilut 2 milj CHF.  Toimiston palkkakulut ovat noin 900 000 CHF vuodessa.  FAI:n nettisivuilta löytyy yleiskokousten osalta kaikki kokousmateriaali, josta lukuja voi penkoa tarkemmin.

Viime vuosina on FAI:n sisällä käyty kovaa keskustelua ns. lajien omista rahoista, joita lajikomissiot saavat mm. arvokisojen järjestämiseen oikeuttavista takuumaksuista (sanction fee).  Komissiot määrittelevät maksujen suuruuden, mutta juridisesti takuumaksut ovat FAI:n rahaa.  Keskusjärjestö laskuttaa lajikomissiota kuitenkin vain joistain suoritteista ja jättää loput rahat komissioiden käyttöön. 

Takuumaksut vaihtelevat paljon lajeittain, mutta ovat keskimäärin joitain tuhansia.  FAI:lle menevän osuuden lisäksi osa takuumaksusta palautetaan, jos kisat ovat onnistuneet hyvin.  Loppu jää lajin käyttöön.

PUHEENJOHTAJIA JOKA LÄHTÖÖN

FAI:n puheenjohtajana toimii tällä hetkellä toista kaksivuotiskauttaan ruotsalainen kuumailmapallotaustainen John Grubbström. Häntä edelsi ristiriitainen sveitsiläinen persoona Pierre Porttman. Suomalainen Olavi A. Rautio toimi puheenjohtajana yhden kaksivuotiskauden 1990-1992.

Hallitukseen kuuluu puheenjohtajan lisäksi kuusi henkilöä, jotka kaikki valitaan aina kerralla yleiskokouksessa kahden vuoden välein. Seuraavan kerran paikat ovat jaossa ensi syksynä Thaimaassa pidettävässä kokouksessa.
Yleiskokous pidetään perinteisesti lokakuussa.

Kansallisten liittojen puheenjohtajat saavat FAI:n vapapuheenjohtajan tittelin.  Yleiskokous kylläkin vahvistaa nimityksen, mutta käytännössä nimitys seuraa automaattisesti.  Toisaalta valtaa varapuheenjohtajilla ei ole.  Viime aikoina on alettu myös nimittää maanosille omia puheenjohtajiaan.
vuotta töissä.  Visa-Matin toimenkuvaan kuuluu paljon muutakin ”ATK-nörttinä” toimimisen ohella, kuten ennätysanomusten ja vastaavien oikeellisuuden tarkistusta ja lajikomissioiden kokouksiin osallistumista.

Visa-Matti lentää itse aktiivisesti edelleen purjelentoa, myös kilpailuissa. Yhdessä kimppakaveri Harri Hirvolan kanssa hän voitti Euroopan mestaruuden 2-paikkaisten 20-metristen luokassa 2011 ja samassa luokassa tuli viides sija vuonna 2013.

 
 

KOKOUSRUMBAA


FAI:n kokouskalenterissa oli noin 30 järjestön itsensä tai komissioiden virallista kokousta vuonna 2013.  Luvussa eivät ole aivan kaikki työryhmien kokoukset eivätkä toisaalta kaikki delegaatit osallistu kokouksiin.

FAI:n hallitus kokoontuu muutaman kerran vuodessa, komissiot ja työryhmät yleensä yhden kerran.  Komissioiden hallitukset saattavat lisäksi pitää omia kokouksiaan.  Hallituksen ja komissioiden puheenjohtajien kokousmatkat
kustantaa FAI, muuten matkailu menee delegaattien itsensä tai heidän liittojensa pussista.  Suomessa SIL on perinteisesti maksanut ainakin delegaattien matkat ja majoituksen. 

Ehkä yllättävänkin monessa maassa delegaatit maksavat itse kokousmatkansa osana omaa harrastustaan.  Jos osallistuminen kokouksiin on kiinni varallisuudesta, vääristääkö tämä lajin kehittämistä tai edunvalvontaa, jääköön jokaisen itsensä pohdittavaksi.

Vapaaehtoistoiminnan piirissä on noin 2400 henkilöä, joilla on jokin voimassa oleva rooli FAI:ssa. Näistä reilut 700 on teknisiä asiantuntijoita, CIAM tuomareita yms. Loput vajaat 1700 ovat delegaatteja, vara-delegaatteja, komissioiden sihteereitä tms. Yleiskokous, tärkeitä päätöksiä ja yhteyksien ylläpitoa

Yleiskokouksissa on yleisesti ollut edustettuna 40–50 jäsenmaata kaikkiaan vajaasta sadasta jäsenestä.  Osanottoinnokkuuteen vaikuttaa tietenkin se, missä kokous järjestetään eikä aina niin, että ”lähellä” olisi paljon maita paikalla.  Kokoukseen on myös mahdollista antaa toiselle maalle valtakirja, jos itse ei pääse paikalle.  Suomi on kuitenkin kautta aikain ollut erittäin hyvin edustettuna.

FAI:n yleiskokouksilla on tavannut olla myös merkittävä matkailullinen ja sosiaalinen aspekti, vai mitä arvelette vuonna 2000 Ruotsissa pidetystä kokouksesta?  Siellä oli määrä valita vuoden 2005
FAI:n 100 –vuotisjuhlakokouksen pitopaikka, vastakkain USA:n Washington ja Brasilian Rio de Janeiro. 



KAHDEKSAN HENGEN TOIMISTO
  
 
FAI:n toimistoa ja arkirutiineja pyörittää maaliskuussa työnsä aloittanut Susanne Schödel, saksalainen 41-vuotias naispurjelennon huippu ja FAI:n historian ensimmäinen naispääsihteeri. 

Britti Max Bishop hoiti pääsihteerin tehtäviä kunnioitettavat 17 vuotta vuoteen 2010 asti.  Maxin aikana FAI muutti Pariisista Lausanneen.  Maxin jälkeen onkin ollut pari lyhyempää jaksoa, ensin ranskalainen Stephane Desprez ja hänen
jälkeensä sveitsiläinen Jean-Marc Badan. Desprez tuli FAI:hin kansainvälisestä rugbyliitosta ilman minkäänlaista harrasteilmailutaustaa.  Hän ei missään vaiheessa tuntunut sopeutuvat ilmailun toimintaympäristöön, ja Badan, vaikka olikin ollut jo useita vuosia FAI:n palkkalistoilla ennen sihteerintointa, paloi, omien sanojensa mukaisesti, tehtävässä loppuun saman tien.

FAI omistaa noin 300 neliötä Maison du Sport -konttorikompleksista (http://www.msi-lausanne.ch/cms/index.php?lang=en ).  Puolet tiloista on vuokrattu muille, silti tilaa tuntuu olevan itselle juuri sopivasti.  Sijainti lähes Genevenjärven rannalla on mitä mainioin, tilat uudenkarheat ja upeat.

Työntekijöillä on omat huoneet paria työparia lukuun ottamatta. Arkistotiloja on paljon jo heti toimistokerroksessa ja kellarissa vielä lisää. Arkistoista löytyy originaalia ilmailuhistoriaa ammoisista ajoista alkaen. Osa mapeista ja kirjoista on lukkojen takana ja niihin saavat koskea vain nimetyt henkilöt, vain tähän tarkoitetuilla käsineillä.
 
THE FAI BOOK OF RECORDS

Uusia ilmailun maailmanennätyksiä kirjataan vuosittain keskimäärin kahden ja kolmensadan välillä, parhaina vuosina reilut 400.  Kukaan ei liene koskaan laskenut mahdollisten ennätysluokkien kokonaismäärää kaikkien lajien osalta.  Moottorilento on ylivoimainen ykkönen vaikka mukaan ei laskettaisi "recognized course" –ennätyksiä (nopeusennätykset aivan minkä tahansa kaupunkien välillä). 

Tarkemmin määriteltyjä ennätysluokkia on teoriassa yli 300000 (luitte oikein, kolmesataa tuhatta) mutta käytännössäkin useita tuhansia. Vain pieneen osaan näistä on kuitenkin rekisteröity ennätys. Pienimmissä lajeissa ennätysluokkia on vain muutamia.

Jonkinlaisen käsityksen saa kun ajattelee pelkästään purjelentoa.  Maailmanennätyksiä on 168 (20 yleistä, 20 naisten ja 2 absoluuttista, kaikki nämä kussakin 4 luokassa). Lisäksi maanosaennätykset tietenkin: 6 x 168 = 1008.  Eli pelkästään purjelennossa, joka on
FAI-ympäristössä hyvin organisoitu ja ”vastuunsa tunteva” laji, on pitkälti yli tuhat mahdollisuutta tehdä FAI:n ennätys (jos sattuu olemaan nainen).

Tammikuussa 2014 FAI:n voimassa olevia ennätyksiä oli kaikkiaan 4666.  Historiaan jääneitä ja uudelleen luokiteltuja ennätyksiä on tietysti
Tämän kirjoittajalla oli ilo piipahtaa Lausannessa marraskuussa 2013 Visa-Matin vieraana ja käydä samalla tutustumassa FAI:n toimitiloihin ja toimintaan.



 

Jenkit lupasivat järjestää Washingtonin Smithsonian Instituten ja sen ilmailu-osastojen kanssa mitä ilmailullisimmat puitteet, kaivaa suunnilleen Wrightin veljekset haudasta ja konstruoida Apollo 11 –lennon uudelleen.   Tulossa olisivat olleet kaikkien aikojen ilmailujuhlat ja FAI olisi saanut 100-vuotisjuhlien arvon mukaista julkisuutta itselleen.

Brasilian delegaatit näyttivät 15 min uimarantamainosvideon Copacabanalta, drinkkeineen, bikineineen, kultaisine hiekkarantoineen ja terasseineen kaikkineen.  No Brasiliassa ne juhlat päätettiin pitää.  Brasseista ja kokousjärjestelyistä vaan ei sen koommin muutamaan vuoteen kuulunut yhtään mitään, eikä ketään asiasta tietävää saatu kiinni, sinnikkäistä yrityksistä huolimatta.  Kun jenkeiltä kysyttiin uudestaan, he totesivat: ”Kiitos, ei enää, olisitte olleet heti aluksi viisaampia”.

Kokous pidettiin lopulta Pariisissa, Le Bourgetissa, jossa drinkkejä tarjoiltiin Concorden siipien alla eikä viineissä ollut moittimista.  Tältä osin elämyksellisyyden vaatimukset siis toteutuivat.

SUURI LAIVA, HITAAT KÄÄNTEET

Edellä olevasta voi aavistella, että ison järjestön sääntöuudistusten läpivienti ja jopa pienten muutosten aikaan saaminen ovat raskaita prosesseja.  Säännöskokonaisuus on myös monikerroksinen ja vaikeasti hallinnoitava.  Lajikomissioilla on omat käsityksensä asioista ja oma päätöskulttuurinsa.  Kaiken pitäisi kuitenkin olla linjassa keskenään.  Lajeilla on vielä yleinen taipumus keksiä uusia kisaluokkia, joita järjestön on vaikeaa torjua, vaikka se kokonaisuuden kannalta olisi kuinka perusteltua.














hyvinkin paljon enemmän. Tämä tarkoittaa, että tällä hetkellä voimassa olevista ennätysluokista vain vajaaseen viiteen tuhanteen on tehty ennätys.  Jos haluaa itselleen FAI-ennätyksen, tyhjiä koloja matriisissa riittää vaikka jokaiselle ilmailupersoonalle omansa.  Hommiin siitä!

KISOJA JA MITALEITA

Kisojen järjestämisestä tehdään  sopimus FAI:n ja kansallisen liiton tai muun järjestäjätahon välille.  Kansallinen liitto puolestaan voi siirtää järjestämisoikeuden jollekin paikalliselle taholle, esim. ilmailukerholle tai säätiölle.

Arvokisoja, niin sanottuja kategoria ykkösen kisoja (MM, EM, tai muun maanosan mestaruuskisat), järjestetään vuosittain liki 50. Vuonna 2013 niitä oli 48 ja tänä vuonna ihan pari vähemmän. Näihin isoihin tapahtumiin osallistuu vuosittain luokkaa 3000 yksittäistä ilmailupersoonaa.  Niissä jaetaan noin 400 sarjaa FAI-mitaleita (kulta, hopea, pronssi, yhteensä siis noin 1200 mitalia). MM- ja
EM-kisoihin FAI toimittaa mitalit, muiden kisojen järjestäjät hankkivat lätkänsä itse. Mitalit ja FAI:n toimittamat diplomit yms. (mm FAI:n lippu!) ovat käytännössä paikallisjärjestäjille ilmaiset, toki kisaisännyydestä joutuu isommassa osassa lajeja maksamaan ihan merkittävän takuumaksun, useita tuhansiakin.

Vertailun vuoksi Suomessa SM-tasolla jaetaan vuosittain noin 60 sarjaa mitaleita (vajaa 200 mitalia) plus lennokkien Suomen Cup -kisoissa 60 sarjaa (vuonna 2012). 200 kg mitaleita riittää noin kolmeksi vuodeksi. 200 kg mitaleita maksoi alkuvuodesta 2012 noin 10.000 euroa (nauhoineen, ilman kaiverruksia) ja se on siis noin kolmen vuoden tarve.

SIL:n vuoden 2012 syksyn myllerryksissä puhuttiin myös palkitsemisesta ja siitä, kuinka yli 10.000 euroa vuodessa on aivan liikaa, unohtaen että palkitsemiskulut olisivat jakaantuneet vähintään kolmelle seuraavalle vuodelle.  Kuluihin sisältyi myös Harmon patsaan pienoispystejä muutaman vuoden tarpeeksi, siltä varalta että patsaalla palkittaisiin jokin joukkuesuoritus (vaikkapa laskuvarjohypyn 8-way).  Harmon patsaan pienoiskappaleet jäävät patsaan saajalle, ja niiden hinta oli vuonna 2012 pyöreästi 500 euroa kappale.

LAJIEN VAAROISTA

FAI:n jäsenliitoille vuosittain tehdyn kyselyn mukaan maailmanlaajuisesti harrasteilmailussa menehtyy vuosittain noin 200 ihmistä.  Luku oli 253 vuonna 2011 ja 230 vuonna 2010.  Epäilykseni on, että kaikki kuolleet eivät tässä tilastossa näy. Osa liitoista ei vastaa FAI:n kyselyihin eikä osa tiedä kaikista turmista.  Mutta antavat luvut kuitenkin osviittaa lajien vaarallisuudesta…








www.fai.org
tapahtumat
ennätykset
asiakirjat