Antin kaa ässämmissä LENTOPÄIVÄKIRJA 22.6.2013vh

1. AVUSTUSHOMMIIN  2. PÄIVÄRUTIINEJA   3. OPPIA KENTILTÄ JA PELLOILTA   4. AJATUSTEN KOKOAMISTA   5. LENTOJEN JÄLKIPUINTIA
2. PÄIVÄRUTIINEJA

Antin asenne koneen valmisteluihin kisapäivää varten oli se, että tehdään yhdessä.  Tässä ei ollut pelkästään Antin itsesuojeluvaistoa, vähäistä avustajakokemustani ajatellen, vaan yksi mahdollinen toimintatapa, jota Antti oli noudattanut ennenkin: aamulla ei tekemistä muuten olisi juuri ollut, joten ajan saattoi yhtä hyvin käyttää koneen kanssa puuhailuun.
        Kone oli kisojen alla moitteettomassa kunnossa, joten sen puoleen mitään ylimääräisiä valmisteluja ei tarvinnut tehdä.  Yhden viikon aikana oppia ehti tulla enemmän kuin olin ennakkoon laskeskellut.  Olin varautunut kahden kirjan kirjastolla, sudokuilla ja sillä asenteella, että saankohan aikani kulumaan koko pitkän viikon ajan.  Todellisuudessa aamupuolen päivärytmiin kuului koneen valmistelu, mahdollinen punnitus ja parkkeeraus gridiin, aamiainen, briefing, ja vasta sitten yleistä odottelua, jos keli alkoi myöhään, kuten viikon aikana tapahtui useastikin.
        Kun koneet olivat matkalla, olisi voinut ajatella, että avustajarooli väännetään off-asentoon aina siihen saakka, että kone ilmoittaa ten kay to landing.  Vain pahimmissa kauhuskenarioissa perävaunu piti panna auton perään, koordinaatit navigaattoriin ja mersun nokka nuolen suuntaan


1.  Kisojen avaus, sehän kuuluu väistämättä asiaan.
2.  Nopeimmat aloittavat taktikoinnin jo punnitus-jonossa: kannattaa herätä ajoissa ja välttää ruuhkat


        Eihän se noin nykyään mene, ainakaan jos kone on varustettu trackerilla.  Spot Tracker antaa koneen paikkatiedot 10 minuutin välein, joten kun
säätilasta laajemmalla alueella on jokin haju, lentoa on ainakin periaatteessa mahdollista analysoida reaaliaikaisesti, joskin vain summittaisesti.  Jos purjelentokilpailuista halutaan tehdä yleisölaji, lentojen reaaliaikainen seuranta olisi tähän erinomainen työkalu.  Ainakin Nummelan GP-kisassa sitä tietääkseni käytettiin, joten parempikin tekniikka kuin tracker siihen olisi siis jo olemassa.
        Toisaalta, jos seuranta toteutuu, avustamisestakin tulee kokopäiväistä askaretta.  Näissä kisoissa
joutui puristelemaan muniaan paitsi sen takia, miten avustettavalla menee ja tuleeko maaliin, myös itse trackerin puolesta, mikä ei ole senkään

3.  Ensimmäinen briefing; ketä täällä kaikkia olikaan?

4.  Muistellen viime vuoden kisoja, ei ollut pahitteeksi, että kisat alkoivat kolmella lentopäivällä peräjälkeen.  Ensimmäisen päivän tehtävä yli 500km.

verran mukavaa ajankulua.  En tiedä, kummasta enemmän oli kyse, siitä että kokemus karttui viikon mittaan vai siitä että tracker toimi vasta viimeisenä päivänä kutakuinkin luotettavasti, kun vain viimeisen päivän lento hahmottui jokseenkin oikein jo ennen kuin AL oli laskeutunut.
        Avustajan rooliin ei normaalisti kuulu valokuvien otto tai tietoinen verkostoituminen, joita olin jo etukäteenkin ajatellut hoidella avustamisen ohella.  Jos ei tietoisesti vetäydy aina kun siihen on tilaisuus, verkostoitumista on lähes mahdotonta välttää, mutta kuvia tuli otetuksi enimmäkseen kaikesta muusta kuin itse avustamisesta.  Yhdestä neljään tunnin patikointi lähiympäristössä täytti vielä jäljelle jääneen luppoajan niin tehokkaasti, että en avannut kirjoja lainkaan ja sudokujakin ratkaisin vain alle yhden päivävauhtia.