Antin kaa ässämmissä  LENTOPÄIVÄKIRJA 22.6.2013vh

1. AVUSTUSHOMMIIN  2. PÄIVÄRUTIINEJA   3. OPPIA KENTILTÄ JA PELLOILTA   4. AJATUSTEN KOKOAMISTA   5. LENTOJEN JÄLKIPUINTIA

1. AVUSTUSHOMMIIN



Työhönottohaastattelu oli lyhyt, ilman verkot- tuneisuuden luotaa- mista Facebook-sivustojen avulla tai muuta tälle ajalle tyypillistä työnhaku- kuviota.  CV:stäkin tuli

lauseen mittainen: osaan ajaa autoa.
        Toisaalta olimme törmänneet toisiimme erilaisissa käänteissä yhteisen työssäoloperiodimme aikana, Antti ja 
minä, lähinnä Antin työmarkkinajärjestötaustan ansiosta.  Yhteisiä lentoja ei, mutta olimme pelanneet sählyä samalla vuorolla, joten edessä ei ollut hyppy aivan tuntemattomaan.
        Palkkaneuvottelut käytiin siinä vaiheessa, kun tapasimme Räyskälässä viimeisenä päivänä ennen kisoja.  Neuvottelut sujuivat hyvin, tosin en ole aivan varma mihin tulokseen loppujen lopuksi päädyimme, kun kummallakaan ei ollut vaatimuksia sopimuksen suhteen.  Tästä suomalaisen työmarkkinahistorian ainutlaatuisesta umpikujasta onnistuimme pääsemään molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.  Kisojen jälkeen.
         Edellisestä avustuskeikasta 60-luvulla ei ollut
paljon apua, vaikka keikka sattumoisin osui
Räyskälään, Nummelan sijaan, mistä käsin
avustettavani ja minä lensimme noihin aikoihin. Hakukeikkoja osui erilaisiin käänteisiin muutenkin, niistä muistan hajanaisia yksityiskohtia, mutta Räyskälän hakukeikoista en mitään.  Ehkä niitä ei ollut.      
        Mutta mitä kätkeytyy purjelentomytologiaan iskostuneen perusavustajahabituksen taakse nykyään, tiedättehän, sen liikaa aurinkoa saaneen ja vähän nukkavierunkin?  Tämän selville ottamisestahan tässä osittain oli kyse, yhdestä rehabilitaation muodosta 35 vuoden purjelentotauon jälkeen.  Keneltä kysyä, mitä avustajan rooliin kuuluu, kun Masa Peetäkään ei enää ole?  Varsinaisen oppi-isän puuttuessa ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pelata sen mukaan miten peli eteni, päivä kerrallaan.