Vain kurjet lentävät enää; jos nyt nekään  NÄKÖRADIO EFRY 29.9.2013vh


 Tuulipussin vierestä, kohti
 halleja, vaikutelma varsin
 neitseellinen.

                               985px 
 Syksynajan näkee
 kasvillisuudesta: kanerva
 kukassa vain paikoin,
 kissankäpälät vain
 nuokkuvia rankoja
 enää.
 Suurin osa
 kangasajuruohostakin jo
 kauan sitten kukkinutta.
 Mutta mitäs se tämä on:
 osa  ajuruohoista kukkii
 vielä syyskuussakin!
 Siinähän se tarinan
 roistokin on, männyntaimi
 kätkeytyneenä muun
 kasvillisuuden joukkoon.
 Kanervaa ja puolukoita,
 mutta olisikohan tuo
 punainen vadelmaa?

VAIN KURJET LENTÄVÄT ENÄÄ  2  JOS NYT NEKÄÄN

VAIN KURJET

12:n pajumättäät kärryssä; eiku mättäät kokkoon ja tuulipussille.
                           975px

Tuulipussikin on jo toisessa kärryssä; vielä pitäisi tunkea sankovalut maanrakoon.


Lauantain ilta: lupauksia purjelennosta sunnuntaina.


Sunnuntaina iltapäivällä: ei nyt niin tukossa kuin mitä annettiin ymmärtää.  Ihan tuolta erottaa yksittäisiäkin tolppia.

Kauden päättäjäiskokon vielä savutessa ja viimeisten tulenlieskojen lepattaessa seuraavan vuoden kokon kerääminen oli jo käynnissä.  Kuvassa peräkärryssä tosin on irtorisuja 12:n kynnykseltä, ei pajumättäitä varsinaiselta kiitotiealueelta. 

Lyhyellä kaavalla vietettyjen Sikajuhlien jälkeen pajumättäiden kimppuunkin pääsi taas seuraavana päivänä, 29.9. (tarinaa edellisen viikonlopun talkoista sivulla 1).  Tällä kertaa kohteena oli manalle menneen kakkostuulipussin viereen jäävä alue, sekä 26:n pohjoispuolella että 26:n laskualueen jatkeella.  Ylimpänä tällä sivulla oleva kuvasarja on kohdealueelta.  Siitä näkee, että aluetta ei ehkä ole niitetty lainkaan vähään aikaan ja ehkä sitä on käsitelty ylipäätäänkin vähänlaisesti vuosien mittaan. 
        Uudella kohdealueella ajatukset kenttäalueen hoidostakin saivat ainakin sikäli uutta suuntaa, että tällaisissa kasvillisuusympäristöissä hoitometodeja olisi varmaan syytä miettiä hieman toiselta kantilta kuin kiivaamman käytön kohteena olleilla ja säännöllisesti niitetyillä alueilla. 
        Koska lentokenttää käytetään lentämiseen, sitä myös hoidetaan ensisijaisesti lentämistä silmällä pitäen.  Toisaalta on kaikkien etu, että kenttäalueen kasvillisuutta hoidetaan niin, että se säilyy mahdollisimman elinvoimaisena: olipa kasvillisuus minkälaista tahansa, se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin hiekkapintainen ja pölyävä kenttäalue.
         Tämänkertaiselta kohdealueelta löytyi joitakin kymmeniä vanhahkoja männyntynkiä, vajaan tuuman paksuisia ja kymmenen sentin korkuisia, eli juuri niitä, joita kenttäalueella ei saisi olla.  Näiden pois kiskomiselle ei oikein ole vaihtoehtoa.  Muuten kuvasarjan esittämälle kasvillisuustyypille ei oikein tekisi mieli mennä tekemään mitään toimenpiteitä.
        Koska kasvillisuus kuitenkin on pidettävä matalana, ehkä niittäminen on sittenkin se vähiten vahinkoa tuottava hoitotapa.  Niittokoneella ajaminen kyllä aiheuttaa tuhoa, mutta myös isojen juuristojen repiminen kasvillisuuden joukosta aiheuttaa melkoisen myllerryksen.  Jos männyt ja pajut halutaan pois juurineen, kitkeminen pitäisi tehdä mahdollisimman pienikokoisena.
        Kanervan korjaaminen karjan rehuksi on vanha traditio joillain alueilla Skandinaviassa, joten niittäminen ei ole vahingoksi kanervalle; ja onhan tästä kokemusta Räyskälässäkin jo pitkältä ajalta.  Muu kasvillisuus on haavoittuvampaa niittokoneella ajamiselle, mutta sama periaate kuin mitä savannilla noudatetaan lienee se sopivin lentokentälläkin: ne lajit, jotka sietävät kasvinsyöjien laidunnusta, selviävät savannilla, ne jotka sietävät niittokonetta, pärjäävät lentokentällä.
        Kuinka paljon vanhoja pajumättäitä on tarpeen poistaa, pitänee katsoa kohde kerrallaan: nurmivaltaisella alueella pajut pois niin tarkkaan kuin niitä jaksaa kaivaa, herkemmillä alueilla vain tarkemman harkinnan perusteella.  Tärkeää olisi saada tämä tehdyksi kerralla mahdollisimman perusteellisesti ja hoitaa kasvillisuutta tämän jälkeen riittävän säännöllisellä niittämisellä.