Korkkaa Arcus LENTOPÄIVÄKIRJA 15.5.2014vh

SIVU 1        SIVU 2

ARCUS-PROJEKTI

Elämä alkaa seitsemänkymppisenä, sanotaan.  Voihan se alkaakin, vaikka itse en laskisi niin paljon tämän varaan, että jäisin odottelemaan.  Oli miten oli, seitsemääkymmentä lähestyessä on lohdullista, jos elämä hymyilee vaikkapa kaksipaikkaisprojektin muodossa.
        Olin tunnustellut toista, jo olemassa olevaa, kaksikkokimppaa ennen tätä, mutta se vaihtoehto ei minun kohdaltani toteutunut.  Tipalla oli, että tämäkään ei olisi: päätös lopullisesta tilauksesta oli pakko tehdä viidellä osakkaalla, vaikka kuusi oli, ja on edelleen, tavoitteena.


1.  Antti ja Biggo Berger ohjaamon kimpussa.

2.  Schempp-Hirthin kokoonpanohallli.  Se osa tehtaasta, jossa kuvaaminen on sallittua.

3.  TRA-DAA, rollout!
Loppukesästä 2013 koneen toimitusajaksi sovittiin vuoden 2014 touko-kesäkuun vaihde, mutta talven mittaan tehdas il- moitti, että se uskoi pystyvänsä aikais- tamaan valmistumisen huhtikuun puolelle.
        Vappuaattoon valmistuminen lopulta meni: putki aatonaattona Edermündestä, Antti Lehto, kimpan alkuunpanija, kyytiin Frankfurtin lentokentän pielestä (suihkun- raikkaana suoraan Tokiosta), vielä pari tuntia Kirchheim unter Teckiin, pakolliset schnitzelit ja sänkyyn.
        Luovutus vie aina oman aikansa, vaikka mitään erityistä ei tapahtuisikaan: pitää käydä läpi lähinnä koneen ekstrat ja tärkeät
käyttövinkit, tässä tapauksessa erityisesti


6.5.2014  RÄYSKÄLÄ-VAASA-TAMMISAARI-PORI-RÄYSKÄLÄ

Itsestarttaavan käyttöön perehtyminen tarkoittaa alkuun 7 lentoonlähtöä mootto- rilla, mihin oli järkevää käyttää vähintään kaksi päivää, koska vastaanottokyky ei tahdo riittää oleellisten asioiden omak- sumiseen yhdellä rupeamalla.  Ensim- mäinen lento onneksi sisälsi pyrähdyksen Räyskälästä Oripäähän, niin että koneeseen oli mahdollista saada vähän muutakin tuntumaa kuin moottorilla päryytteleminen.
        Koneen neljäntenä käyttöönottopäivän jälkeisenä päivänä itsestarttaavuudelle oli heti tilausta, kun suunnitelmissa oli lentää 1000 km ja matkaan piti päästä varhain.  Lähtö myöhästyi aiotusta hieman, erinäisen lähtöhässäkän ansiosta, mutta klo 10.15 olimme ilmassa, Antti ja minä.  Siipipyörä asfaltille ja hanaa eteen, no problema.
       Jaa no, siinä alkuhässäkässä unohtui se oikea kamera, joten oli pärjättävä parilla
moottorille.  Lentämiseen ei tällä aikatau- lulla ollut mahdollisuutta, joten oli luotettava siihen, että koelennot oli tehty asianmukaisesti ja kone kunnossa.
        Vappuaaton vietto kannatti aloittaa aikaisin siitäkin syystä, että vaikka lautta lähtisi vasta aamuyöstä vapunpäivän puolella, aaton ruuhkista ei ollut selkeää ennakkokäsitystä.  Hitaaksi matkanteko osoittautui parin ensimmäisen tunnin ajan Frankfurtin jälkeen: oli kuin olisi nytkytellyt Helsingin kehä I:llä iltapäiväruuhkan ai- kaan; silloin kun liikenne kehällä puuroutuu.  Kirchheim - Travemünde 12 tuntia, normaalin 8:n sijaan.



kännykällä.  Toimittajarooli oli prosessin aikana kyllä unohtunut tätä ennenkin useaan otteeseen ja se aiottu juttu kimpasta yleensä oli jäänyt tekemättä.  Projektin viime vaiheissa piti vain perehtyä koneeseen ja päästä lentämään, ja se vei loputkin kirjoitushalut.
        Itse olin vilkaissut RASPia aamulla, Antti katsellut ennusteita tarkemmin.  Vilkaisu tablettiin vielä, eikä suunnitelmasta tarvinnut keskustella sen enempää: lännessä oli selkeästi parempaa. 
        Antti oli myös tehnyt plaanin jo etukäteen, Pirkkalan lähestymisen kehotuksesta, senkin läntisen vaihtoehdon mukaan.  Meistä ennakkoplaanin tekeminen tuntui hieman yliorganisoidulta, mutta toisaalta kaikilla asianomaisilla lennonjohdoilla oli etukäteistieto lennosta, mikä ei ainakaan haitannut selvitysten saamista, sitten kun niille tuli tarvetta.


jatka sivulle 2