Kesäni ilmassa  JESSE KOSONEN 1.12.2013

1. BRYSSELIN KAUTTA PURJELENTOKURSSILLE    2. YKSINLENNOLLE TEISKOSTA

Ihmiset useasti ajattelevat, että lentäminen on todella vaikeaa, mutta uskon, että kuka tahansa ihminen, joka tosissaan haluaa oppia lentämään, varmasti siihen pystyy.  Tietenkin lentäminen on vaarallista, jos ei toimi annettujen ohjeiden mukaisesti tai lentää konetta vaarallisesti. Mutta hyvällä koulutuksella, jota ympäri Suomen saa, taataan, että kaikilla lentäjillä on hyvät perustiedot ja taidot.  Joka lajissa on riskinsä, niin myös lentämisessä, mutta ne pitää hyväksyä ja toimia oikein ja turvallisesti, jolloin onnettomuusriski pienenee huomattavasti.
        Koululentoja kertyi, ja kentälle tuli mentyä jopa 3 kertaa viikossa.  Oppiminen oli hauskaa ja mielenkiintoista, kun taidot karttuivat ja huomasi oppivansa uutta.  Välillä kyllä tuntui, että joku asia on todella haastava, kuten laskeutuminen, mutta kyllä se oppi meni perille ja koneet ja miehet pysyivät ehjinä turvallisten laskujen ansiosta!
        Yksi koululento jäi erityisesti mieleen.  Se oli varmaankin jotain kurssin 15-25 koululennon välille sijoittuva lento.  Taivas oli täyttynyt harmaalla pilviverholla.  Näimme, että Velaattajärven toisella puolella satoi vettä.  Arvioimme opettajani kanssa, että ehdimme tekemään vielä yhden koululennon ennen kuin sade yllättää.  Otimme hinauksen ja irrotimme 500m:ssä.  Yhtäkkiä alkoi kuomuun napsahdella vesipisaroita.  Vesipisaroita alkoi ropista enemmän ja enemmän ja yhtäkkiä olikin kunnon sade päällä.  Lähdimme välittömästi kohti laskukierrosta laskua varten.   Opettajani huusi takapenkiltä, että siipiprofiili ei kestä paljoa vettä, joten koneen liitokyky heikkeni ja laskukierrosta joutui lyhentämään, jotta pääsisimme laskuun turvallisesti.  Minua hieman jännitti, koska
vesisateella laskun tekeminen on haastavaa.  Onneksi opettajan ohjeet ja kannustus tuotti tulosta ja lasku onnistui hyvin.  Siinä oli hyvä opetus siitä kuinka kelin kehittymistä pitää seurata ja viimeiseen asti välttää lentämistä vesisateella.
Kesäkuun loppupuolella minulla alkoi olla lentoja jo lähelle 30.  Opettajani sanoi, että nyt alkaa homma näyttämään hyvälle ja yksinlennot alkavat olla pian ajankohtaisia.  Muistan vieläkin sen päivän, jolloin lensin ensimmäistä kertaa yksin.  Sen varmaan jokainen lentäjä muistaa.  Oli kaunis tyyni ilta, kun opettajani sanoi, että nyt minä lennän sinun kanssasi yhden lennon ja heti perään toinen opettaja lentää sinulle koulutustarkastuslennon.  Molemmat sujuivat hyvin, opettajani ja koulutarkkarin lentänyt opettaja kysyivät minulta, että heidän mielestään homma näytti hyvältä ja pystytkö nyt omasta mielestäsi lentämään yksin?  Sanoin vain, että ilman muuta!
        Ei muuta kuin ukko koneeseen, ja takapenkille pelkkä laskuvarjo ilman opettajaa.  Tein lentoonlähtötarkastuksen, sitten kuomu kiinni, omaiset on nähnyt!  Nyt minua jännitti jo jonkin verran, koska lensinhän yksin ensimmäistä kertaa!  Jännitys kuitenkin katosi heti, kun maakiidossa kertyi sen verran vauhtia, että pyörä irtosi maasta.  Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla kun koneeni irtosi otteesta maan.  Hinaus sujui hyvin, irrotus 500m:ssä, sen jälkeen vain hiljaista suhinaa.  Lensin auringonlaskun aikaan, joten taivaan horisontti oli punertava ja auringon vähäiset säteet valaisivat maastoa ja kiiltelivät järven pinnoilla.  Laskeutuminen sujui hyvin, ja laskeuduttuani opettajani ja Isä, sekä Mummu ja Pappa tulivat onnittelemaan.  Tuo ensimmäinen yksinlento oli varmastikin elämäni parhain kokemus.
https://sites.google.com/site/tolppagliding/kerhohalli/kesaeni-ilmassa/yksinlennolle/900x600p0009hinaus.jpg

Yksinlentäminen oli tuon päivän jälkeen rutiinia, eikä se valitettavasti tunnu enää niin mahtavalta kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta hianoo se on joka tapauksessa!
        Kesä jatkui yksin lentäen, ja sain myös yksipaikkaiseen koneeseen tyyppilennot suoritettua. Kesän aikana on tullut harjoiteltua paljon ja harjoittelu on tuottanut tulosta.  Olen lentänyt ”kelissä”, eli päivänä jolloin on ollut hyviä nostoja ja nähnyt maailmaa ilmasta parhaillaan kahden kilometrin korkeudelta, jopa 250km/h tuntinopeudella ja mikä parasta noin 20h tunnin ajan!
        Lentokausi alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan, ja koneet viedään Tampereen Ilmailuyhdistyksen huoltotiloihin, jossa ne huolletaan ensi lentokautta varten.  Tänä vuonna minulle kertyi tunteja eli ”tiimaa” noin 20 tuntia.  Kannustankin kaikkia, joita lentäminen kiinnostaa ottamaan reippaasti yhteyttä Tampereen Ilmailuyhdistykseen ( TIY ).  TIY tarjoaa laadukkaita kursseja lupakirjatasolle asti.  TIY:llä on mahtavat puitteet lentämisen harrastamiselle, hyvä kalusto, toimintaa hyvässä seurassa ja hyvältä lentokentältä.  Loppuun haluan vielä esittää erityiskiitoksen lennonopettajalleni Olli Seppälälle, jonka hyvässä opetuksessa olen lentämään oppinut. Ikinä tosin purjelennosta ei voi kaikkea oppia tai tulla täydelliseksi lentäjäksi.
        Tätä hyvin kuvaa sanonta jota useasti käytän: ”Täydellisyyteen on hyvä pyrkiä, siellä on tilaa kaikille, mutta siellä ei ole vielä ketään! ”

https://sites.google.com/site/tolppagliding/kerhohalli/kesaeni-ilmassa/yksinlennolle/900x600p0020lasku.jpg