EFRY FL95, aallossa  LENTOPÄIVÄKIRJA 14.5.2013vh


1. NELJÄS TOUKOKUUTA   2. SYNTYMEKANISMISTA   3. MANTELIT KUKKIVAT KEVÄÄLLÄ



1. NELJÄS TOUKOKUUTA


Aalloista tasamaalla on puhuttu niin kauan kuin muistan.  Erkki Hannuksela, yksi Lauttasaaren ilmailukerhon 60-lukulaisia, Lentäjiä isolla ällällä, opasti kerran, kumpupilven yläreunaan muodostunutta mantelinalkua katsellessamme, että nosto ja siihen liittyvä pilvi muodostavat esteen, jonka kohdatessaan yläkerroksen stabiili virtaus käyttäytyy samoin kuin jos esteenä olisi vuori.  Mantelipilvi oli osoitus siitä, että muodostuu samanlainen aalto kuin vuoristossakin.  Mutta siihen asia taisi jäädä: ehkä joku esitti sellaisen ajatuksen, että aallossa voisi kenties lentää samaan tapaan kuin vuoristoaallossakin, mutta en ainakaan muista, että kukaan olisi lentämistä kokeillut, saati siinä onnistunut.
        Toukokuun neljäntenä, vuona 2013, kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että taivaalla oli aaltoa: mantelipilvet levittäytyivät Räyskälästä katsoen parhaimmillaan käytännöllisesti katsoen horisontista horisonttiin.  Kyllähän vuoristossa mantelit voivat peittää suuriakin alueita vuorten päällä, mutta ne ovat sidoksissa maastoon, eivätkä levittäydy maastosta riippumatta yli koko taivaankannen.
        Mantelipilvien pieni koko ja suuri lukumäärä kuvasi myös hyvin päivän lentokokemusta: sekavaa, mikä sekavaa.  Yksi klo 13 aikoihin startanneista koneista otti hinauksen 1000 metriin, mistä se valui hiljalleen alle 500 metrin, ennen kuin ylipäätään löysi kunnollista nostoa.  Aallon kerrottiin alkaneen alimmillaan 500 metristä,
mutta yleisesti ottaen yli tuhannen metrin korkeus oli parempi veikkaus päästä aaltoon kiinni, ja vasta 2000 metrin yläpuolella aalto oli parhaimmillaan. 
        Sekavuutta kuvaa sekin, että kiinnipääseminen ei ollut taattua, ja vaikka aalto saattoi löytyä vakiopaikasta useampaan kertaan vaihtelu termiikin, roottorin ja aallon kesken oli rajua ja laajalle alalle levittäytynyttä.  Korkealta katsoen aaltoa olisi riittänyt käytössä olleen ilmatilan rajoille saakka, mutta matalalta katsoen kelin epävarmuus ei oikein houkutellut kokeilemaan, ja yksi maastolaskukin nähtiin.



Pekka Ylipaavalniemen kuvia 4.5.2013 Pulinajaksolla