AVE, possu ja akvedukti  LENTOPÄIVÄKIRJA 5.9.2014 vh

HONDA PALAA KOTIIIN

Tehtaanhyllyltä hankitun kimppakoneenkaan ylläpidossa ei juuri ole taloudellista mieltä, jos konetta käytetään vain kesäkautena Suomessa.  Alfa Miken toiminta-ajatukseen tämä näkemys on sisältynyt alusta alkaen.  Rohkeimmat visionäärit olivat viemässä konetta heti kättelyssä
Namibiaan, mutta tähän myöhäinen maahan saapuminen keväällä ei oikein antanut mahdollisuutta.  Päätös olisi pitänyt tehdä samoihin aikoihin koneen saapumisen kanssa, ilman riittävää valmistelua.  Namibiaan lähtemiseen ensimmäisenä talvena ei oikein muutenkaan ollut tarvittavaa intoa.

Siispä miettimään hieman maltillisempaa ratkaisua.  Fuentemilanos Madridin luoteispuolella tuntui sopivalta, varsinkin kun Jacan tulevaisuudesta ei ollut varmuutta ja Alpeille haluttiin mieluiten ensin kunnollinen tutustumismahdollisuus, eikä välttämättä omalla koneella.

Tunnelma nousee Finnladyn takakannella.



 

NAVIGAATTORIN ARMOILLA REKKOJEN JOUKOSSA
Siitä, mitä reittiä Madridin lähistölle kannattaa ajaa, vallitsee ainakin x mielipidettä, joten kokematon joutuu valitsemaan mutulla.  Antwerpen on navigaattorien suosikki, ja sitä kautta olisimme varmaan ajaneet, jos reitillä ei olisi ollut tiedossa suljettua tieosuutta.  Keskimmäinen vaihtoehto ei ollut paljon pitempi, mutta reitti kulki turhan pitkään pienehköjä teitä ainakin pitkää perävaunuyhdistelmää ajatellen.

Suomalaiset rekkarit ja parkkeeraaminen rekkojen joukkoon poikivat pari suomenkielistä juttutuokiota matkan varrella.  Oma identiteetti ei silti vielä tainnut ehtiä muuttua peruuttamattomasti rekkakuskien suuntaan.

ITSESTARTTAAVALLA ILMAILEE VAIKKA KAUDEN ULKOPUOLELLA

Fuentemilanosissa säännöllinen lentotoiminta oli loppunut juuri sinne saapumisen alla; tarkoittaa että hinauksia ei ollut saatavilla.  Itsestarttavalle tämä ei ollut ongelma, ja joinakin päivinä kentän varsin möreä-ääninen Rallye kaikesta huolimatta hinasi koulukonetta useaan otteeseen.


Toisessa mökissä on pieni terassi, johon mahduimme kaikki neljä juuri ja juuri sadekuuroilta suojaan.  Mökeissä oli kyllä ilmastointi, mutta turha haaveilla lämmityksestä.  Viltit sentään järjestyivät pyytämällä.  Jotkin yöt olivat jo varsin viileitä, mutta aamuauringossa terassilla vallitsi kesäkeli.




SYKSY SE ON CASTILIA Y LEONISSAKIN

Lentämisen kannalta säät eivät vieläkään olleet parhaimmat mahdolliset.  Parina päivänä sentään saimme aikaan huimat 100 ja 150 km matkasuoritukset, mutta ensimmäisenä lentopäivänä vain 100 m nousun kahdessa lähimmässä vakionostopaikassa.  Viimeisenä lentopäivänä matkaa olisi ollut mahdollista tehdä pohjoissektorissa, mutta kentällä sää oli
hiljalleen ylikehittymässä, ja laskeutumisen
aikaan sadekin oli juuri alkamassa.

Fuentemilanosissa lennetään useimmiten
vuorten kylkeä pitkin koillis-lounais –suunnassa,
Madridin TMA:n alapuolella.  TMA:n alaraja on


Startti radalta 16, kohti vuoria.  Yksinäistä koulukonetta viedään radan päähän.





Näkyvyys ei viikolla ollut yhtä hyvä kuin Suomessa tavallisesti, joten navigaattorille oli käyttöä.  Näköhavainnoinnilla kentän löytänee varmimmin
kylän avulla.  Näkymä koilliseen.  Maantie kylän vieressä vie itään kohti Segoviaa ja länteen kohti Ávilaa.




Akveduktin vaikuttavin osa, missä se ylittää ylä- ja alakaupungin välissä olevan laakson ja sukeltaa uudelleen maan alle yläkaupungin kohdalla (tai sukelsi, vielä 1800-luvun puolella).  Katedraali (yläkaupungissa), pilkottaa yhden holvikaaren alta.

Näkymä Alcazarilta yläkaupungin ja katedraalin suuntaan.


 



Kimpan byrokratia ei ollut aivan hioutunut ulkomaanmatkailuun, voitiin havaita, kun eteen
tuli vetoauton hankkiminen.  Päätös autosta jäi sen verran myöhään, että lähtö viivästyi aiotusta, ja ilman sopivan auton löytymistä kotinurkista, koko retkikin olisi saattanut jäädä tekemättä.

Olin jo ehtinyt harmitella, että tulikohan tehtyä
virhe, kun myin punaisen Hondan Suomen urhei-luilmailuopistolle joitakin vuosia sitten: sen tilalle hankitulla pikku-Volvolla kaksikon vetäminen ei
ollut mahdollista.  Järjestömyllerryksen
seurauksena Honda oli kuitenkin nyt myynnissä.  Siitä oli jenkkien positiivisia kokemuksia Puolan MM-kisojen vetoautona ja, ennen kaikkea, auto oli heti nähtävissä Räyskälässä.  Sallittua perävaunupainoa olisi mielellään saanut olla satanen lisää, mutta tilaisuus oli muuten sen
 verran houkutteleva, että sille oli liian hankalaa sanoa ei.


Viini sisään ja noet ulos.




 

Etukäteen meille oli neuvottu, että kannattaisi ehkä pitää mukana pientä polttoainekanisteria, kun tankki ei ollut niitä suurimpia auton kokoon ja kulutukseen nähden.  Enemmistö huutoäänesti tämän ehdotuksen kumoon.  Enemmistö ei ole tainnut koskaan ajaa Belgian Ardenneilla, missä pääteiden varrella ei ainakaan yöaikaan ole auki ainuttakaan asemaa kahteenkin sataan kilometriin.  Googlaamalla löytyi asema Libramont-Chevignystä, mutta vielä piti jännittää olisiko se auki klo 8 sunnuntaiaamuna.

Ensimmäinen yön ajoimme vuorotellen, kimpan ulkomaalaisvahvistus ja minä, mutta toisena yönä päädyimme hotellimajoitukseen Bordeauxissa.  Yhdistelmän saaminen hotellin pihaan edellytti luovaa parkkeerausta.

Kentän ravintolan piti olla auki vuoden ympäri, mutta silläkin oli parhaillaan menossa neljän
päivän seisokki.  Läheisessä kylässä ravintolaa ei ole, vain pari baaria, mutta vartin päässä
Segoviassa ravintoloita on yllin kyllin.  Ilmatiedustelu paljasti tämän lisäksi lähistöltä useita kyliä, joissa oletettavasti on hyviä ja halpoja ruokapaikkoja.  Aika vain ei riittänyt niihin tutustumiseen.

Näkymä terassilta Segovian suuntaan.  Tähän sopinevat riimit kolmen vuoden takaa Madrid-Huesca -luotijunasta (The Train in Spain...):

Vettä vihmoo tasangolla, Spanskeissa niin kuuluu olla.
Sancho Pancha, Don Quixote, elämästä varma ote?
Tuulimyllyt tuulta jauhaa, tuottaa meille mielenrauhaa,
Radan päässä oottaa stoppi, onko tämä pelkkä floppi?


9500 ft ja kentän korkeus noin 1000 m, joten
väliin jää vajaat 2000 m.  Hyvässä kelissä TMA:n kiertokin on mahdollinen, mutta vuorten toisella puolella usein majaileviin pilviin päässee yleensä vain harvoin käsiksi.

Normaali sääkierto, Atlantin korkeapaineen vallitessa, kestää noin 5 päivää, aina kylmän rintaman ohituksesta toiseen.  Rintaman mentyä sää paranee hiljalleen, ja paras keli on juuri ennen rintaman tuloa, kun vuorten molemmilla puolilla tuulee kohti vuoria.

Jos ottaa purjelentomatkailun hyvänä tekosyynä ylipäätään matkailla ulkomailla, huonoista säistä
ei ole suurta haittaa.  Fuenten reissu tuli


https://sites.google.com/site/tolppatolppaglidingcom/lentopaeivaekirja/avepossu/985p9260184vuosii.jpg
Mäet eivät pärjää Pyreneille, Alpeista puhumattakaan, mutta oma vaikutuksensa niillä säähän siis on.  Nostoihin vuorilla emme kunnolla päässeet käsiksi.  Yksi noston paikka kokeiltiin, mutta se ei osoittautunut kovin luotettavaksi.  Luotettavin oli se pieni rotko voimalinjan vieressä, kentältä etelään. 

Näkymä Segoviaan etelästä.  Vanhakaupunki alkaa suunnilleen etanaradan asemalta, kuvan keskiosasta.  Yläkaupunki vasemmalla, sen päässä äärimmäisenä vasemmalla kuninkaanlinna Alcazar (metsän keskel-
lä).  Yläkaupungin keskeisellä paikalla myöhäisgootti-
lainen katedraali.  Akvedukti ylä- ja alakaupungin välis-
sä (hento harmaa viiva punaisten kattojen keskellä).



Insinöörien kanssa matkaillessa päätyy helposti tarkistelemaan, loppuuko se akvedukti oikeasti siihen mihin väitetään (liikennevaloihin).  Ja pohdiskelemaan, mihin kaikkeen tuollaisen puropahasen vesi mahtoi riittää. 

Sen nimi muistuttaa kiusallisen paljon erästä pahamaineista rangaistuslaitosta ja se näyttää siltä, kuin prinsessa Ruusunen olisi majaillut siellä, mutta oikeasti kunkut siellä vain asustivat.

LÄHTÖ JA TULO, MERIMATKAN KOHOKOHDAT

Jos unohdetaan Finnjetin pyrähdykset Suomen ja Saksan välillä, matkanteko on hieman nopeutunut vanhasta rahtilaivojen kulta-ajasta (Finnpartner ja mitä niitä muita olikaan).  Ruoka ei ole ainakaan parantunut (aterioiden määrä onneksi vähentynyt kahteen per vuorokausi), sisustuksessa käytetty puu on kadonnut ja hytit ovat muuttuneet ensimmäisestä luokasta nykyajalle tyypillisiksi makuukonteiksi.

Ohjelmaa ei ollut tarjolla ennenkään, eikä se ole siitä lisääntynyt; ellei nyt sitten tykkää istua tietokoneen äärellä ja odotella vastausta maailmanlaajuisesta verkosta.  Siltikin, ja vaikka aikataulu on tehty rekkakuskien, ei tavallisen etelänmatkaajan tarpeita vastaavaksi, kyllä laivamatka aina perävaunuyhdistelmän kuskaamisen Ruotsin tai Baltian poikki voittaa.


(klikkaa kuvia suuremmaksi)  

Suolavettä ahterin ja laiturin välissä jo ihan kunnolla.  Lokkikin tuntuu olevan sitä mieltä, että lounainen on sopiva lentosuunta.  Hyppäsivätkö Ladylla seilanneet 4 västäräkkiä maihin Travemundessa, jäi Tolpan ornitologiselta toimitukselta selvittämättä.

Toinen pelkotiloja herättänyt huolenaihe oli Pohjois-Saksan betoniperusteiset Hitler-väylät, joiden saumaväliin yhdistelmän jaksoluku tuntui sopivan erityisen hyvin.  Ehkä rengaspaineita säätämällä pomppiminen olisi rauhoittunut, mutta muutaman tunnin ajon jälkeen saumat loppuivat, ja hampaiden paikatkin olivat silloin vielä tallella.



 


Yhdistelmän kanssa ajaessa vuoristoihin hurahtaminen kannattaa unohtaa ja vältellä mäkiä niin paljon kuin mahdollista.  Espanjassa se ei aivan onnistu, mutta siinä vaiheessa auton käsittelystä alkoi jo olla kokemusta ja määränpääkin oli lähellä.

Majoitusvaihtoehtoina tähän aikaan olivat pikkumökit kentän leirintäalueella tai
majoittuminen lähistölle, tarkemmin määrittelemättömään majataloon, tai Segoviaan.  Asettauduimme suosiolla kahteen kentän mökeistä ja hankimme sen verran omia eväitä, mitä aamiaiselle ja lounaalle (tai lennolle) oli tarpeen.  Illalliset sitten alkuun Segoviassa ja loppuajan ”Cafe 16”:ssa.


https://sites.google.com/site/tolppatolppaglidingcom/lentopaeivaekirja/avepossu/985p9240070tieken.jpg?attredirects=0
Sääkarttojen ja Antonion (kentän koulutusvastaavan) mukaan epävakaista säätä oli jatkunut viimeisen kuukauden ajan.  Tienvarsien kuivakukka-asetelmista (ja Antonion jutuista) päätellen kuivaa oli ollut riittämiin sitä ennen.




tarpeeseen siinäkin mielessä, että Alfa Miken ensimmäinen lentokesä Suomessa oli juuri niin sekalainen kuin oli odotettavissa; siitäkin huolimatta että syyskuu Räyskälässä oli lentomielessä erinomainen.

Omat lennot olivat jääneet Räyskälässä vähiin, osin yleisten, osin henkilökohtaisten syiden takia.  Lennot Fuentessa paransivat tuntumaa koneeseen juuri sen verran, että edellytykset täysipainoisemmalle kaudelle ovat olemassa.  Raskaan koneen laskutekniikkaan jäi kyllä hiottavaa, ja päräyttämisen askelmerkkejä joutuu vielä harjoittelemaan, mutta muuten voi jäädä odottelemaan kevättä levollisin mielin.



Perusosa 16.  Ensimmäisinä päivinä käytössä oli vastakkainen pää, ja nähtiinpä täällä samaa käytäntöä kuin Santa Cilia de Jacassa: startti yhdestä päästä ja lasku toiseen, laskukiito päähän, kone ympäri ja takaisin taivaalle.


AVE, POSSU JA AKVEDUKTI

Erään matkailun USA24-palstalla esitetyn näkemyksen mukaan Segoviaan ei missään tapauksessa kannata uhrata enempää aikaa kuin 3 tuntia.  Pitäisikö tulkita tätä niin, että jos päämääränä on ruksata Eurooppa viikossa, jokin kaupunkipahanen Espanjassa on vain hidaste päämäärään pääsylle.

Itse olin runsaan vuoden Espanjasta poissaolon aikana ehtinyt miettiä sitä, miten talouden kovat ajat ehkä olivat vaikuttaneet elämänmenoon maassa yleisellä tasolla.  Jos on päässyt sisälle espanjalaisten arkeen, monenlaisia surullisia tarinoita saa kuulla, mutta maassa vieraileva ei niitä juuri huomaa: ihmiset ovat edelleen enimmäkseen ystävällisiä ja osaavat itsekin nauttia elämästä kuten ennenkin.  Vai olivatko nämä kaksi asiaa vain saman asian eri puolia?
 
Tässä mielessä Espanja on turistille helppo maa, eikä Segovia tee tässä poikkeusta.  Kaupungin uniikein yksityiskohta on varmaan 2000 vuotta vanha akvedukti, jonka näkyvä osa on kahdeksisensataa metriä pitkä.  Maanalainen osa vuorilla on pituudeltaan 31 km.  Roomalaisen holvaustaidon monumentti yhdistää ala- ja yläkaupungin ja luo yhdelle kaupungin keskeisistä aukioista aivan ainutlaatuisen tunnelman.
 
Yhdessä asiassa edellä mainittu palstakirjoittaja oli oikeassa: jos käy Segoviassa, kannattaa ehdottomasti kokeilla maidolla syötettyä pikkupossua.  Pomminvarman ravintolavihjeenkin voin antaa: Jose Maria, Cronista Lecea, 11 (Plaza Mayorin lähellä).  El Cochinillo, sillä nimellä se Espanjassa tunnetaan, ja Jose Mariassa se paloitellaan lautasella (siis lautasen kantilla lyömällä).
    kuva yllä:  Timo Jokinen
Ja vielä se AVE.  Alta Velocidad, eli luotijuna Segoviasta Madridiin.  Tämä on kyllä se lyhyen matkan versio eikä kulje kuin kahta ja puoltasataa, kun pitkän matka vehje kulkee sentään tasan kolmeasataa.  Fuente - Segovia 15 min, Segovia – Madrid, 25 min, taksi kentälle vartin, eli odotusaikoineen hieman enemmän kuin Helsingistä Räyskälään, hinta 42 ekeä.  Ei ihan huono connection kiireiselle eläkeläiselle.